Joutavainen vastaa: Syntyneen kuun vastaukset

"Etsin tuolta korian koivun, jolle haalestelen haluni, sekä virkan mie viluni, tuo ei kerro kellekään".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta puihin, pitämyspuihin, uhripuihin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Mi on puista ensimmäinen, paju puista, mätäs maista, tianen ilman lintusista, kiiskinen veen kaloista".

SUOMALAISET JA URALILAISET PUUT

puu (suomi, karjala, viro), pu (inkeri, vepsä, vatja, liivi, mari, udmurtti, komi), pe (mansi), po (udmurtti, mansi, selkuppi), poo (selkuppi), fa (unkari, nganasani), pa (mansi, nenetsi, kamassi), 

fe, fä, pä (enetsi), puwe (kantaurali).

1. puita pidetään ihmisiä vanhempina, viisaampina ja puhtaampina 

("sinne kazvo koivu kaunis, puu puhaz jumalan luoma").

2. toinen luojahenki loi puhtaat eli terveet puut ("mänty puu jumalan luoma, 

olovainen oksiltas, levyäinen lehviltäs"), toisen luodessa kitukasvuiset ja lahot 

("Väinämöini külvi suotti, Väinämöini külvi moatti, külvi kütö-kangahatti, 

siit on nouzi pahat puut, terva-ladvat, palo-tüvet").

3. puhtaina eli hyvinä puina voidaan pitää kaikkia terveitä puita ("tuom on 

kasvaa tuorehella, paju maalla paisualla, kuuset kasvaa kumpuloilla, honkat 

hieta kankahilla, ja kaikki neet yhteen lukein, net on puita puhtaita").

4. ensimmäisten ihmisten uskotaan syntyneen koivusta (hanteilla koivunoksista 

ja savesta, komeilla ontosta puunrungosta ja ruohoista, selkupeilla koivun 

haarukasta) ja asuneen saarella kasvaneessa puussa ("koska maa oli märkä 

ja liukas").

5. hantien luomistaruissa menkwit luodaan lehtikuusista ja ihmiset koivuista 

(menkweillä tarkoitetaan alueen vanhempia asukkaita jotka muuttuivat uusien 

tulokkaiden uskomuksissa metsänhengiksi).

6. alkuheimojen puita voidaan pitää pyhimpinä ja vanhimpina (luojahenkien 

puita).

7. alkuheimojen puita voidaan jakaa kantauralilaisten puihin (nä-pu eli 

siperianlehtikuusi, ju-pu eli siperianmänty) ja etelästä tulleiden ugriheimojen 

puihin (ko-pu eli koivu).

8. mansien luomistaruissa mos-mies nai siperianmänty-naisen (mos-heimon 

synty).

9. hantit yhistävät koivua mos-heimoon, Kalteshiin ja Maailmaa-katsovaan

-mieheen ja siperianmäntyä por-heimoon, pyhän-kylän-vanhukseen (karhu) 

ja Num-torumiin (alkuheimot joista nuoremmat suvut polveutuvat).

10. selkupit pitävät heimojensa pyhinä puina koivua, kuusta, lehtikuusta ja 

siperianmäntyä (pidetään heimojen suojelijoina).

11. heimojen pyhiä puita kutsutaan pyhien eläinten tavoin sukulaisuutta 

ilmaisevilla sanoilla (siperianmänty=noxr-as, käpy-isä).

12. perheiden ja sukujen pyhäköt sijaitsevat pyhien puiden lähellä 

("seitsemän koivun paikassa").

13. pyhäköiden puihin kaiverretaan suojelushenkien kuvia ("kas ne oil miehet, 

mitkä oil ennen, kuin tuli pyhänen aika, nuo käivät salloo myöten, hongan 

oksii kolloit, hongan vartta vartioit").

14. pyhimpinä pidetyt esineet laaditaan pyhäköiden puista (haltijakuvat, 

kannukset, kätkyet, ajatellaan polveutuvan puusta / saavan puun hengen).

15. puita pidetään näkyvän ja näkymättömän yhistäjinä (keskisen olentoja 

jotka kurottavat ylös ja alaspäin).

16. puiden latvojen uskotaan johtavan yliseen eli valoon ja juurien aliseen 

eli pimeyteen ("päältä latvan päivä paistaa, alta juuren kuu kumoitti").

17. puiden jakamista hyviin (ylinen) ja pahoihin (alinen) puihin voidaan pitää 

myöhäisenä perinteenä (vanhempaa ajattelua edustaa omat ja vieraat puut, 

ihmisten ja haltijoiden puut, käyttöön kelpaavat ja kelpaamattomat puut).

18. puiden jakamista miesten ja naisten puihin voidaan pitää omana perinteenä 

(taustalla heimojen ja sukupuolten käyttäytymistä ohjaavat säännöt, mies ja

nainen eri heimoista).

19. puita pidetään tärkeinä ajan näyttäjinä (silmun aika, lehden aika, 

ruskan aika, nukkuvan puun aika).

20. puita pidetään polkuina joita pitkin pyynnöt ja kiitokset kulkeutuvat haltijoille 

(lahjojen ripustaminen oksille, sitominen runkoon, hautaaminen juurelle).

21. puiden uskotaan kuuntelevan lehdillään, ymmärtävän ihmisten puhetta, 

puhuvan keskenään, pitävän lauluista, vartioivan ihmisten unta, kuiskailevan 

lehdillään, kostavan omiensa puolesta ja kykenevän viheltämään (suskan pu, 

viheltävä puu).

22. puita pidetään uskottuina ystävinä joille käydään kertomassa iloja ja suruja 

("män me metsää kesällä, haastan haava lehtosille, pakajan pajuvesoille, 

itken yksi oltuvai").

23. puita kunnioittaviin tapoihin kuuluu puiden tervehtiminen (kietomalla 

kädet ympärilleen), puiden hyvästeleminen (runkoa koskettaen), puiden luvan 

pyytäminen (alla levättäessä ja yövyttäessä), puiden kiittäminen (saadusta avusta),

polttopuiden kerääminen kuivuneista ja pudonneista oksista, puiden jälkikasvun 

eli vesojen varominen, puiden kasvupaikkojen kunnioittaminen (asumukset 

aukioille), puiden puhutteleminen lempinimin ("kennen kuusi kukkalatva, 

kennen haapa ja halia") ja puiden pitäminen elävinä olentoina (kohdellaan 

kuin ihmislapsia ja vanhuksia).

24. elävän puun kaatamista pidetään ikävänä toimena johon ryhdytään 

vain pakottavan tarpeen edessä (ennen kaatamista tarkkaillaan enteitä, 

syödään puun juurella, selitetään puulle kaatamisen syy ja varoitetaan puun 

henkeä runkoon koputtamalla).

25. puiden ja ihmisten elämää pidetään yhenlaisena ("kasvaa, kukoistaa, 

kuivuu ja tulee harmaaksi").

26. puiden ja ihmisten osia kutsutaan samoilla sanoilla (haven=ihokarva

=naava, koja=iho=puunkuori, kynkkä=käsivarsi=maanpäällinen juuri,

syy=lihassäie=vuosirengas).

27. puilla uskotaan olevan parantavia ominaisuuksia joita hyödynnetään 

koskettamalla, kuuntelemalla, puiden lähellä oleskelemalla, juuria, kuoria 

ja lehtiä maistelemalla ja puilta saatuja puhtaita aineksia keräämällä 

("onko mettä kuoren alla, kipeillä voitimiksi").

28. terveitä puita pidetään parantavina puina (jokaista omalla tavallaan, 

"koivu kokoo, pihlaja pidättää, paju parantaa, kuusi kuivaa, mänty märäntää, 

katava karkottaa").

29. ihmisillä uskotaan olevan oma onnea tuova puunsa (komin as pu) tai puun 

hahmossa näyttäytyvä läheisensä ("ison kuusi kukkalatva, emon hoapa ja halia") 

jonka voi löytää metsässä kävellen ja selkä puita vasten seisten (puun lisäksi 

voi löytää kerran elämässä näyttäytyvän "oman kukan").

30. puilla uskotaan olevan henki (saamen muora-vuoigna, marin pu-ört) joka 

on paikalla puun kasvaessa ja kukoistaessa ja poistuu puun alkaessa kuihtua 

tai kitua (elää latvassa, voidaan herättää runkoon koputtamalla).

31. uhripuita kutsutaan nimillä jemen jux (pyhä puu), jelpin jiw (haltijan-käymä

-kirkas-puu) ja torom-tir-jiw (jumalallinen-uhripuu).

32. pyhinä puina pidetään emopuita (lintujen ja mehiläisten pesäpuut), kookkaita 

ja vanhoja puita (puuvanhukset), erikoisen muotoisia puita (haltijoiden kotipuut), 

salaman lyömiä puita (ukon puu), polkujen varsilla kasvavia puita (oksille lahjoja 

ja nauhoja), onttoja puita (maan puu), tuulen kaatamia puita (tuulen puu), päivää 

kohti kurkottavia puita (päivän puu), naavan peittämiä puita (ympäristö rauhoitetaan),

itsestään kaatuneita puita (poltetaan henkiä lepyteltäessä), yksinään kasvavia puita, 

toisen puulajin joukossa kasvavia puita, kelopuita ja kuivuneita puita (jätetään 

rauhaan), kaksihaaraisia ja latvaisia puita (sisäänkäynti haltijoiden maahan), 

kolmihaaraisia ja latvaisia puita (ihmishahmoisia, "kätensä kohottanut ukko"), 

yhteen käpertyneitä puita, aukioiden ympärillä, joentörmillä ja kumpareilla 

kasvavia puita (pyhäköiden paikkoja), yhdestä juuresta kasvavia puita, lähekkäin 

kasvavia puita (kaksoset, kolmoset), seitsenhaaraisia ja latvaisia puita (yliseen

-johtava-puu), kolmen, viiden ja seitsemän puun joukoissa kasvavia puita 

(pyhäköiden paikkoja), uhripuiden vesoja (yksikesäinen, kaksikesäinen), 

oksikkaita puita ("ylen om hörtsikäz, ei soa ottoa") ja valoisilla paikoilla kasvavia 

puita (tarvepuiksi varjossa kasvavia).

33. kodin lähellä kasvavia uhripuita kutsutaan aljopuiksi, lyylityspuiksi ja 

pitämyspuiksi ("aljopuut kasvaa tanhuvil, suurii vanhoi puita").

34. pitämyspuiden uskotaan olevan yhteydessä lasten, kotieläinten, perheen 

ja rakennusten onneen (elämää tarkkaillaan, kasvusta ennustetaan).

35. pitämyspuilta pyydetään apua lapsia toivottaessa, uusia töitä aloitettaessa, 

tautien uhatessa ja vaikeissa synnytyksissä ("puun jumala, maan jumala, 

kuusenjuurinen jumala, peästä piikoo pintehestä, vaimoo vatan veäntehestä").

36. pitämyspuille uhrataan punomalla ympärilleen vanteita, laskemalla juurilleen 

lahjoja ("kaikist ensimmäisist mailost, uutisest ja kaikist vietii aljopuilej juurille"), 

sitomalla oksiinsa lankoja ja nauhoja, istumalla ja syömällä puiden alla, kätkemällä 

allensa arvokkaita esineitä, kulkemalla puiden ympäri ja puhuttelemalla puita 

pyyntöjä ja kiitoksia lausuen.

37. perheeseen syntyneet lapset viedään koskettamaan pitämyspuuta 

(ensimmäiset tipat äidinmaidosta puun juurelle).

38. pitämyspuita yhistetään Maan-vanhan-naisen eli Maan emon palvontaan 

(lyyli=maan uhripaikka, maan kasvuvoima).

39. puista ennustetaan katsomalla latvojen, oksien ja syiden suuntaa, 

laskemalla lehtiä ja lehviä virtaavaan veteen, taittamalla lehtiä, seuraamalla 

puiden kasvua ja menestystä (kukoistaminen elämän enne), heittämällä oksia 

maahan (mihin suuntaan osoittaa), vuolemalla lastuja maahan (kumpi puoli 

ylöspäin) ja tarkkailemalla vuodenaikojen vaikutuksia puihin ("jos puun alustat 

jättää pälvele nin sei pysy, mutta jos umpheen tuiskua nin se on talvem pohja").

40. puihin uhrataan ripustamalla oksille lankoja, nauhoja, luita, nahkoja, liinoja, 

kalloja, koreja ja vakkoja ("seitsemälle oksalle"), veistämällä runkoihin ja kantojen 

päihin haltijoiden kuvia (suojelushenget), jättämällä koloihin ja rakoihin pieniä 

lahjoja, kietomalla puiden ympärille kankaita, nuoria, nahkoja ja vitsoja, sitomalla 

runkoihin koristeltuja niini, paju ja tuohivöitä (vaihdetaan vuoden kuluttua), 

laskemalla puiden alle lahjoja (kankaiden tai lehvien päälle), hautaamalla juurien 

alle luita ja arvokkaita esineitä (maan uhrit), karsimalla puista oksia (karsikot), 

istuttamalla taimia haltijoiden ilmoittamiin kohtiin (enneunet), kaivertamalla 

kantoihin ja runkoihin pyhiä kuvioita (päivä ja ilmansuunnat=ympyrä jonka 

kulmiin neljä puoliympyrää), voitelemalla puihin ripustetut lahjat hunajalla, 

rasvalla tai verellä (vanhemman tavan mukaan haltijoiden kasvot), sitomalla 

oksiin uhriliinoista leikattuja nauhoja (nauha / vierailu), koristelemalla uhrinauhat 

helmin ja kolikoin, kiinnittämällä puiden väliin vaakasuoria riukuja, veistämällä 

riukujen päihin eläinten kasvoja (suojelushenget) ja nostamalla riukujen päälle 

nahkoja, vaatteita ja uhriliinoja.

41. puita käytetään asuinpaikkojen, polkujen, levähdyspaikkojen, pyhäköiden, 

kalmistojen, tärkeiden tapahtumien, vannottujen valojen, ajankulun, aloitettujen 

töiden, apajien ja pyyntipaikkojen merkitsemiseen (viittoina veistetyt oksat ja 

kannonpäät, yhteen sidotut latvat, kankain, luin ja kalloin merkityt puut,

erikoisen muotoiset puut ja oksat (viittaa haluttuun suuntaan), karsitut puut 

(karsittujen oksien määrä ja suunta), puiden kylkeen kaiverretut pilkat ja rastit 

("vestä pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rapaja"), oksien päälle nostetut 

jäkälät ja sammaleet, oksien päältä poistetut lumet ja naavat, kantojen päälle 

laitetut kivet ja kävyt ja vannomiseen käytetyt pykälöidyt kepit).

42. selkuppien tarujen ikivihreä seitsenhaarainen maailmanpuu (selkupin nul 

qeyit po, yliseen-johtava-puu, puu-jonka-latva-on-pilvissä) kasvaa suolla, saarella 

tai korkean ja tasaisen vaaran huipulla (juurellaan "elämänvedenjärvi", oksillaan 

kuu (kuudes haara) ja päivä (seitsemäs haara), latvassaan vanha korppi).

43. yliseen-johtavan-puun uskotaan koskettavan taivasta ja yhistävän olevaisuuden 

tasoja toisiinsa (tavalliset puut maanpäällisiä ilmentymiään).

KO-PU

koivu (suomi, inkeri, karjala, vatja), koiv (viro, vepsä, lyydi), keuv, kiu, kiuv, kyu, kyuv (liivi), koaivu, koajevu (saami), ki-lej, ki-len, ke-lu, kiv-ger, kuj-gor, kujme, kujmä, kujma, kujvä, kujnä (mordva), kuyi, koyi, kue (mari), kis-po (udmurtti), kel, xal (mansi), hajo, hijo, hijjo (unkari), xo, kujku (nenetsi), kua (enetsi, nganasani), ho, ko (samojedi), kwä, qwä, qä, koä, köe, qwe, kye, kä (selkuppi), kuj, koj, kojy, kyjy (kamassi), kojwa, koxji (kantasana).

1. koivun oksien uskotaan johtavan yliseen.

2. koivusta laaditaan tietäjien sauvoja (pidetään kutsupuuna).

3. koivun elämästä hahmotetaan aikaa (lehtien aika, lehdetön aika).

4. koivua pidetään elämän puuna, pyhänä puuna ja suojelevana puuna.

5. koivua pidetään puiden vanhimpana.

6. koivun uskotaan parantavan näkymättömiä tauteja 

(vrt. sisätaudit).

7. koivua kuvaillaan kaiken parantavaksi maailmanpuuksi jonka 

alla sijaitsee parantava lähde ja oksillaan haltijoiden pesiä.

8. koivujen uskotaan siivittävän sielujen matkaa tuonilmaiseen 

(vrt. päivän tykö, jälleensyntyvä sielu, vrt. eri suuntiin 

matkaavat sielut).

9. koivusta laaditaan pyhissä menoissa käytettyjä esineitä 

(jalkineet, keihäät, sauvat, vakat).

10. ihmisiä pidetään koivusta veistettyinä (koivun heimo).

11. vanhojen koivujen alustoja pidetään pyhinä (juurelleen 

kokoonnutaan pyhäpäivinä).

12. koivua pidetään naisellisena puuna.

13. "anna mulle ketes, piä itte ihos" (sanottiin tuohta otettaessa 

ja siveltiin koivun runkoa).

14. uhrikoivuihin ripustetaan kangassuikaleita, kolikoita ja liinoja.

15. uuden pukukankaan ensimmäinen pala kiedotaan koivuun.

16. uhrikoivujen juurelle viedään lahjoja ja ruokaa (pyytäen 

kumartaen hyvää elämää, syödään höyryämisen lakattua).

17. koivujen elämästä katsotaan vuoden vaihtumista 

(silmujen puhkeaminen ja lehtien putoaminen, koivun heimon 

vuodenvaihteet).

18. vepsäläiset pitävät koivua parantavana ja elinvoimaa antavana 

puuna.

19. vepsäläiset sitovat koivuihin lehmusvitsoja terveyttä pyytäessään.

20. vatjalaiset pitävät koivua pyhänä puuna.

21. vatjalaiset pyytävät koivuilta terveyttä.

22. tuohta ja ihoa pidetään yhenlaisina (kutsutaan samoilla 

sanoilla, ke-si).

23. koivun tuohta verrataan lapsen ihoon (yhtä pehmeää).

24. mordvalaiset pitävät koivua (kelu) pyhänä puuna.

25. mordvalaiset pyytävät koivuilta hedelmällisyyttä ja lapsia.

26. koivujen ääressä uhrataan ylisen haltijoille (vaaleita kankaita, 

vaaleita poroja).

27. komit pitävät koivua pyhänä puuna.

28. komien pyhät lehdot sijaitsevat koivikoissa.

29. komit menevät koivujen luokse vaaran uhatessa 

(turvapaikka).

30. komit kutsuvat koivuja kesän tuojiksi ja kultalehväisiksi 

taivaan puiksi.

31. komit pitävät ihmistä koivusta luotuna (ihmisiä vanhempia).

32. koivuja pidetään kuusien vastavoimana (välissään uskotaan 

virtaavan joen).

33. koivuja pidetään puina joihin vahingolliset henget eivät pysty 

kiipeämään (vrt. alisen henget ylisen puihin).

34. koivun tuohta kutsutaan naisen ihoksi.

35. komit kylvettävät vastasyntynyttä vaivaiskoivujen varvuilla.

36. koivuja yhistetään yliseen (taivaalliset koivikot) ja tuonilmaiseen 

(kuolleiden kääriminen tuoheen, hautoihin koivunlehviä).

37. koivuvastoja käytetään ennustamiseen (seinän rakoon, 

aidan päälle, jokeen, saunan yli).

38. marit pitävät koivua pyhänä puuna.

39. marien mukaan jokaisessa koivussa asustaa henki.

40. marit pitävät koivuja parantavina puina.

41. marinaiset lepäävät koivujen alla.

42. koivuja ei koskaan istuteta ("kasvaa minne haluaa").

43. vastasyntyneitä kylvetetään koivunlehvillä ja savustetaan 

katajansavulla.

44. koivun mahlaa pidetään parantavana juomana.

45. komit kerääntyvät keväisin ja syksyisin pyhissä lehdoissa 

kasvavien vanhojen koivujen luokse.

46. hantinaisten pyhäköt sijaitsevat koivujen alla.

47. hantit ripustavat koivuihin vakkoja ja punaisia nauhoja 

(vakoissa eläinten ja naispuolisten haltijoiden kuvia).

48. mansit voivat istuttaa pyhäkön keskelle pienen koivun 

(juurelle lasketaan lahjoja).

49. mansit istuttavat haltijakuvat vanhoja koivuja vasten.

50. udmurttien pyhissä lehdoissa käyttämät uhripadat 

ripustetaan koivujen väliin (puut yhistetään riu´ulla johon 

sidotaan valkoisia kankaita).

51. "vihta täytyy olla mäkikoivuu, arokoivul lehti on nii huanoo 

ja kovvaa" (mäki ja arokoivut).

52. "kun arveltiin että lehti on täys ettei oo enää pihkanen ni tehtiiv 

vihta" (kesän ensimmäinen).

53. komit pitävät kolmilatvaisia koivuja Metsän emännän sijoina

(naispuolisten haltijoiden puu).

54. marien uhripäivät pidetään vanhojen koivujen keskellä.

55. udmurtit veistävät koivusta kalakuvioisia kauhoja ja kuppeja.

56. pitämyskoivujen oksiin sidotaan punaisia lankoja.

57. mordvalaisten pyhissä lehdoissa kasvaa koivuja, mäntyjä, 

lehmuksia, jalavia ja tammia (tarkoittaako yhtä lehtoa vai kaikkia, 

vrt. tiedot tiettyä puuta kasvavista pyhäköistä).

58. koivun elämää jaetaan iloiseen urvanaikaan, viheriän lehen 

aikaan ja riutuvaan varvanaikaan (kolme koivunaikaa).

59. vanhaa koivua kutsutaan kolvakoivuksi.

60. uroskoivua pidetään riippaoksaisena, naaraskoivua terhakkana 

yläoksaisena (vrt. raudus ja hieskoivu).

61. obinugrilaiset pitävät nelihaaraisia koivuja pyhinä (oksille  

lahjoja ja nahkoja).

62. hantit valitsevat pyhäkön paikoiksi seitsemän koivun rykelmiä 

(puiset haltijakuvat nojaamaan koivuihin).

63. pyhinä koivuina pidetään seitsenlatvaista kultahaaraista 

koivua ja vanhaa nelihaaraista koivua (pyhiä lukuja).

64. obinugrilaiset ripustavat ilmalle, päivälle ja tuulelle osoitetut 

lahjat koivuihin.

65. koivua kutsutaan valon puuksi.

66. hantit pitävät koivua, mäntyä ja siperianmäntyä ylisen puina.

67. hantit laativat koivuista astioita, luutia, reenjalaksia ja 

tuohikattoja (naaraskoivu).

68. mansit kutsuvat haltijoita pieniin koivuihin ja lehtikuusiin 

(istutetaan kohti päivännousua).

69. saamelaiset käyttävät koivuntuhkaa ja verta puhdistamiseen 

(hierotaan ihoon tulen ääressä).

70. "koivu puut on jumalan luomat, kaikki muut vein vetämät" 

(vrt. väinämöisen, ilma ja vesi).

71. hantit pitävät tuohivirsuja pyhinä jalkineina (laitetaan 

jalkaan pyhille paikoille mentäessä).

72. hantien mukaan koivuilla on henkisielu lil (elää mahlassa, 

poistuminen johtaa puun kuihtumiseen).

73. hantit pitävät koivuja välittäjinä keskisen ja ylisen välillä 

(yhistävät näkyvää maailmaa yliseen).

74. hantien mukaan ylisessä kasvaa "taivaallista koivumetsää"

(pidetään keskisen kaltaisena).

75. hantit osoittavat koivuihin ripustetut lahjat "koivun 

taivaallisille hengille".

76. hantit tekevät tulen kuivuneissa koivuissa kasvavien 

pahkojen avulla (keitetään, kuivataan, laitetaan oksaan 

kaiverrettuun koloon karvojen kanssa, hangataan koloon 

puista tikkua kämmenten välissä).

77. hantit ottavat tuohen toisten puulajien keskellä kasvavista 

koivuista (toisen tiedon mukaan varjopaikoilla kasvavista, 

kiskotaan tylsien luuveitsien avulla).

78. hantit pitävät jokien varsilla ja valoisilla paikoilla 

kasvavia koivuja pyhinä (valitaan pyhäköiden paikoiksi).

79. hantit laativat koivuntuohesta kätkyitä, leluja, kontteja, 

nuoliviinejä, vakkoja ja virsuja.

80. hantien mukaan tuohi erottaa elävien ja kuolleiden 

maailmaa toisistaan (vastasyntyneiden ja kuolleiden

ympäröiminen tuohella).

81. hantit laskevat pyhille paikoille tuohimattoja.

82. hantit yhistävät tuohta elämään, hyvinvointiin, 

puhtauteen ja terveyteen.

83. hantien mukaan tuohi suojelee lialta ja taudeilta.

84. hantit ripustavat ylisen lahjat valkoisiin koivuihin 

(vastavoimanaan tummakuoriset puut).

85. hantit laativat tuohesta pyhissä menoissa käytettyjä 

naamareita ("tuohikasvot").

86. vaivaiskoivua kutsutaan kierikoivuksi (saamen skierre, 

tarkoittaa kiertämistä, vääntämistä ja punomista).

87. hantit päällystävät ruuhia koivuntuohella (vrt. tiedot

tuohiveneistä).

88. mansit polttavat koivunkääpää pyhäköissä uhratessaan 

("pyhä savu").

89. mansit pitävät koivua syntymänjumalatar Kaltas-ekwan 

ja kadonneen jumalan puuna (kadonneen eli vanhemman).

90. mansit veistävät uhrimenoissa käytetyn Numin keihään

koivusta (uhrieläimen pää keihään nokkaan, "kohti Numia").

91. mansit kutsuvat uhripuita pyhiksi koivuiksi (jalpin xal, 

oksille ripustetaan lahjoja).

92. mansit laativat haltija-aitan (ura-sumjax) katon ja seinät tuohesta 

(hirsirakentamista vanhempaa).

93. marit uhraavat ylisen haltijoille koivuihin, lehmuksiin ja tammiin 

(lehtipuita, mitä muuta yhteistä).

94. marit karkottavat pahaa unta kokoontumalla pyhän koivun alle, 

kertomalla puulle unesta ja hautaamalla unesta laaditun nuken puun 

juurelle (samoin toimitaan tautien kanssa).

95. hantinaisten pyhäköt sijaitsevat veden äärellä kasvavissa 

koivikoissa.

96. mordvalaiset laativat keltaista koivun lehdistä ja silmuista 

(kuivataan, keitetään, lisätään langat, sekoitetaan).

97. udmurtit laativat keltaista koivunlehdistä, keltamosta, 

kuismasta, kanervasta, rusokista ja päivänkakkarasta.

98. udmurtit laativat vihreää koivunlehdistä, pietaryrtistä, 

karhiaisesta ja marunasta.

99. mansit valmistavat haltijakuvia sitomalla yhteen seitsemän 

koivunvarpua tai koivusta veistettyä nuolta (puetaan sukupuolen 

mukaan).

100. mansit koristelevat kankaita ja tuohia pyhin koivukirjailuin 

("koivun lehdet", "koivun oksat").

101. obinugrilaiset valmistavat koivusta haltijakuvia ja kannuksia.

102. hantien mukaan luojahenki Num-torom loi ihmisen 

"savesta ja koivunoksista".

103. mansit kutsuvat muinaista kotimaataan "koivujen maaksi, 

mäntyjen maaksi" (mos-heimon alkukoti).

104. selkuppien mukaan ensimmäinen ihminen syntyi 

"koivun haarukasta" (lintujen pesäpaikkoja).

105. selkupit sitovat koivuihin ja valkoisten porojen korviin 

valkoisia uhriliinoja (kernä, vrt. kernaasti).

106. selkupit pitävät koivua, lehtikuusta ja siperianmäntyä 

alkuheimojensa pyhinä puina (kotkan, metson ja pähkinähakin 

heimot).

107. selkuppien taruissa koivut (qä) yhistävät maata ja taivasta.

108. selkupit sitovat koivuihin ja kuusiin punaisia kankaita 

(keskisen / veren väri).

109. selkupit sitovat koivuihin ja lehtikuusiin vaaleita kankaita 

(ylisen / päivän väri).

110. selkupit pitävät koivua (qwe) valon puuna, elämän alun 

puuna ja ylisen puuna.

111. selkupit uskovat koivun "huutavan kivusta" tuohta otettaessa 

(pyritään ottamaan kevät ja syysmyrskyjen kaatamilta).

112. hantien toisen alkuheimon pyhänä puuna pidetään koivua 

(mos-heimo).

113. saamelaiset laativat koivusta kuppeja, lautasia, lusikoita, 

reiällisiä kauhoja, lepänkuorinesteellä maalattuja tuohiastioita ja 

pyhinä pidettyjä naisten ompeluvakkoja (koristellaan kaiverruksin 

ja kannen sisäpuolelle kiinnitetyin riipuksin).

114. saamelaiset laativat tuohesta naisten sarvilakkeja 

(päällystetään punaisella kankaalla ja helmillä).

115. selkupit valmistavat jousia koivusta, siperianmännystä ja 

tuomesta (koivu ja mäntypuoliskot liimataan yhteen hirvensarvista 

keitetyllä liimalla, puoliskojen väliin laitetaan taipuisaksi keitetty 

luu ja jännekerros, tuomipuuta käytetään kaaren keskellä ja päissä, 

kaari päällystetään ohuella tuohikerroksella, päät sidotaan tuohella 

tai tuomenkuorella, jänne punotaan hirvenjänteistä, ammuttaessa 

käytetään kolmisormista käsinettä ja toista kättä suojaavaa luulevyä).

116. selkupit pitävät vanhimpia veneitään tuohisina (tarunomainen 

Icha heitti verkkonsa tuohisesta veneestä, c=ts, vrt. isa).

117. selkupit laativat koivunpahkoista astioita, kuppeja ja lusikoita.

118. selkupit valmistavat teetä poltetuista ja jauhetuista koivunkäävistä, 

kuivatuista vatuista, vatunlehdistä ja viinimarjanlehdistä (sokeritonta 

hilloa mustikoista, puolukoista ja viinimarjoista). 

119. selkupit raapivat lasten vaipoiksi höytyä jäätyneiden koivujen 

kyljistä.

120. hantit laativat koivukirjailuja astioihin, päähineisiin ja vaatteisiin  

("koivunoksat").

121. "koevustahan ne kenkäaenneet suattiin" (kenkäaineet).

122. "aina tiukattii alaspäi, se ois katkent muute" (tuohta otettaessa).

123. "se kasvaa tuo hivoskoivu vain alavilla mailla" (hieskoivu).

124. "ei aivan aljukoivusta otettu mahlaa sillä siittä koivu alko lahova" 

(alju eli pitämyskoivusta).

125. "sittek ku ol lehti aluussa" (otettiin tuohta).

126. "arokkaaks ne sitä täällä kuttuu, mutta jo Jämsässä ne kuttuu sitä 

suakkoseks" (vaivaiskoivua, arojen ja soiden asukki).

127. "vihta täytyy olla mäkikoivuu, arokoivul lehti on nii huanoo ja kovvaa" 

(kasvupaikan mukaan nimeäminen).

128. "noi on semmottia arokoivuja, ei niistä vihloks o" (vihdoiksi).

129. "limakoivusa oli teräväkulmanel lehti, arokoivusa oli ympyriäinen" 

(limakoivu ja arokoivu).

130. "arokoivussa on kalsee lehti" (kalsee eli karkea).

131. "ne kasvaa si arokoivuja paremmin semmoset suamaat 

ja suansyrjät" (kasvupaikkoja).

132. "ennen aikoihin oli köylet koivunkuaresta" (tuohiköydet).

133. "miehet pitvät ansasvirsuja metällä ja heinässä ollessaa, 

puhtee aekana kopposia" (ansasvirsut ja kopposet).

134. "se ansasvirsu ol yhestä tuohesta tehty, nii ko lippone" 

(virsujen nimiä).

135. "se om pienempi se hikilehti, rauvuslehti on se isompi" 

(lehestä tunnistaminen).

136. "net tekee puukkompäät etupääsä koivujjuuresta" 

(juurien käyttöä).

137. "tuohitorvi toruu, huapatorvi halakosoo" (tuohi ja haapatorvet).

138. "koivumpujoist ne hankaivvittat tehtii" (airojen hankainvitsat).

139. "hankhaivittas tehthiiv varvuista" (vrt. pujoista).

140. "sivakan jalansiihan naulathin koivusta kiskottu tuohi ja 

hankavittana oli oksasta väännetty vittavaulu" (hankavittana

eli suksensiteenä).

141. "hanko tehhään koevuh huarukasta" (puun mukaan 

veistäminen).

142. "otettiv vua semmone huaraniekka puu ja siitä vestettii hanko" 

(puiset työkalut).

143. "naaraskoivussa om pilikkuja kuv naarmuja" 

(naaras ja uroskoivut).

144. "koivun urvast tullod lehed ku alkud lämmäd" 

(urvasta leheksi).

145. "kuivat koivuhalod antat kaikkiz enemmäl lämmädä" 

(lämpöpuu).

146. "raudiain koivu nät ku tempad oksa läbi käengi ni lehed heläjäd" 

(tunnetaan lehistään, rautia=lautia).

147. "higizes koivuz om pehmiäd ja sured lehed" (hikikoivut).

148. "raudiaizel on lehti vähhäin karhia, a higiäizel on lakkia" 

(lakkia eli sileä).

149. "märäs mas kazvat hikiäist" (hieskoivuja).

150. "sin kazva hyvä hudja" (hudja eli koivunvesa).

151. "järäväst koivust tehhä pugoim päidä" (puukon päitä).

152. "koivu alka noissa lehelle" (lehelle nouseminen).

153. "oli tohenka pälistetty kivet" (tuohen kanssa, päällystetty 

verkonkivet).

154. "raudiaizest koivust odeda oksia vassoiks" (rautiaisesta

koivusta, vrt. rautiainen).

155. "vassal läbi ripsudetti vettä" (taimille, vasta=taikakalu).

156. "koivuz om paljo urpa" (urpa eli silmuja).

157. "jälttöä juuvah" (jälttää eli mahlaa).

158. "nälttäs se puu järenöö" (järenöö eli paksunee).

159. "julmo" (tuohen helve).

160. "deeräväst koivusta om pee veitses" (visakoivusta,

jäärävä koivu).

161. "miun kodikumbarehella kazvettih ennen semmozie diärövie 

koivuloja" (pahkaisia visakoivuja).

162. "Karjalan koivu jiärvin kaikkieh on" (kaikkein jäärevin).

163. "eikä se jeätyt, se ei jeätyt ni konsa" (tuohinuora).

164. "irallah peäsöy nilan aikana" (tuohi).

165. "siidä iellähpäi keäriessä tuohi tuohella selgäh levenöy dai jatkuu" 

(tuohitorvea laadittaessa).

166. "ihvi" (koivun hiki).

167. "ylen oksikas puu, sidä sanotah, hörtsikäs" (omat nimet).

168. "ylen om koivu hörtsikäz, ei soa ottoa" (oksikkaiden puiden 

pyhyydestä, vrt. pesäpuut, haltijapuut).

169. "repettäy höyhterjöt tuohez" (valkoiset höytyvät).

170. "rajakko ku hyödyy, hienuo koivuu kazvoa" (rajakko=aho,

hyödyy=kasvaa, hienuo=nuorta, ohutta).

171. "koivuu huaveksiu kirvezvarrekse" (huaveksiu eli

suunnittelee).

172. "koivun hilvehtä" (tuohen höytyviä).

173. "hikikoivusta ei vastoa otettu" (hikikoivut).

174. "hikikoivul lehti om pihkani, litmakka ta ilkie kylpiessä, 

eikä taho ne lehep pisyö vassassa kiini" (tunnetaan lehistään,

vrt. litmanen).

175. "hikikoivuss ol lehet pyöriemmät, eikä ole se i koivun 

oksiem pinta niin kilttäjä, harmoampi on" (koivutietäjät).

176. "heleväized repetetäh nuoris koivuiziz" (heleväized 

eli helveet, vrt. helvi, repe).

177. "koivun lehted on havvinhambahal" (hauenhampaalla 

eli hiirenkorvalla).

178. "ei se happane tuohi" (tuohen kestävyydestä).

179. "koivu, se andau lämmindä" (lämpöä antava puu).

180. "ahokoivu jallakseks kiändyy parembin ku suokoivu" 

(reen jalakseksi).

181. "kolmin nellin koivuloin kannakkah on yhes tubahas" 

(pensaaksi haarautuneessa koivussa).

182. "kangaskoivu, pitkä, suorie, oksatoi" (kangaskoivut).

183. "kangaskoivus i suokoivus koja on yhten jyttyine, 

kangaskoivu on kovembi" (ko-ja=koivun kuori,

jyttyine=paksuinen).

184. "liedzuz on koivuzet koltsat, kandalauda da selgäin" 

(liedzuz=keinussa, koltsat=silmukat).

185. "lehtet karajau koivulois" (karajau eli laulaa, 

vrt. karauttaa).

186. "sargatuohi on kabie tuohi, pitkäne" (sargatuohi eli

nauhoina otettu tuohi).

187. "kartsakko koivu" (rosoinen, vrt. karsta).

188. "kaseskoivu on valgeisydämelline" (lehdossa kasvava 

koivu, vrt. kaseva).

189. "kaskezkoivuz on oksoa enämbi korbikoivuo, lehted vastoikse 

parembi pätäh" (kaskes ja korpikoivut).

190. "tuohi o mustembi tädä kazesmoan koivuu" (korpikoivulla).

191. "täyveksi kazvau koivulehti" (täyven lehen aika).

192. "kezoinkoivu" (vaivaiskoivu, kezoa=uida, kylpeä,

käytetty kylpemiseen / kylvettämiseen).

193. "koivuo da raidoa kazvau kessekkää" (kessekkää eli sekaisin).

194. "ketskakko koiv on" (taaksepäin väärä).

195. "niidähäi etsitäh ketskattsuloi koivuloi" (tarvepuiksi).

196. "takla soatih koivun keävästä, peälyskuori otettih vaim pois" 

(takla eli taula, vrt. taulakääpä).

197. "koiv on kiäbäne" (kääpäpuu).

198. "meilä porkka loajittih koivum pahkasta ta siinä kylkilöissä 

oli loukot jotta kihot nostais läpi" (porkka=tarpoimen kiekko, 

loukot=reiät, kihot=poreet).

199. "kierikoivu" (vaivaiskoivu).

200. "tuohen lehvästy pietäh kibiem peäl, märrän veändän täh 

pannah" (märän veäntään, parantajien puu).

201. "tuohi kiberäh mäni, käbryks" (kipristyi).

202. "kirjavulehti on kägöin kukuttu lehti" (käen kukuttu lehti,

punertunut koivun lehti, käytetty hiusten pesemiseen).

203. "tuohta kissottii nila aigaa" (nilan aika).

204. "tolkku tuohen kiskojalgi" (tuohen ottamisesta).

205. "semmoista se oli nuoratuohen kisonta" (nuoraksi 

punotun tuohen).

206. "sargatuohen kissonda on kadzalla yläheändä alahaksi päin" 

(sarga=nauha, kadza=puinen tai luinen apuväline).

207. "padvine koivu, kirvezvarreks niidy vallitah" (mutkalle 

kasvanut lylykoivu).

208. "tuohi kiukastui" (tiukastui).

209. "pane ne kidzvazet sih ajokseh" (kidzvaset eli tuohen 

helveet, ajottuneeseen kohtaan).

210. "koazv on koivun kojam peäl" (koazva eli helve).

211. "koa koivu kohastaa" (sanonta).

212. "tämä on kohalline, a tua on kossa" (kohalline=suora,

kossa=kiero, ko-alkuiset sanat).

213. "koivuvett otimmo keväjil, joimmo" (mahlaa).

214. "koivupuu lämmeä andoa" (antaa lämpöä, parantaa,

auttaa ihmisiä monin tavoin).

215. "koivupöhölö" (pökkelö).

216. "koivurätsäkkö" (lahonnut tai vioittunut koivu).

217. "koivuzikot om muad" (koivuja kasvavat).

218. "kaskeksed on koivuvunnuod" (koivuuntuneet, 

vrt. ahot, rajakot).

219. "nurmi koivuvui" (koivuuntui).

220. "koivun koja" (kuori, vrt. kojanen).

221. "koivunnoava" (noava eli helve).

222. "koivunnuavoa olen nähnyh oravampezäz" 

(pesäaineksia).

223. "koivunnältiä söin" (nältiä eli jälttä).

224. "koivumpihka" (mahla).

225. "koivunrehvy" (helve, hento oksa tai kerkkä,

r=l, lehvy).

226. "koivunzguub on valgiembi, järiembi käzneä, puuloiz rippuu" 

(kääpien nimiä).

227. "koivunugra" (ugra eli urpa, vrt. ugrilaiset).

228. "koivunvezoa on kandoloiz ymbäri" (vezoa eli lapsia).

229. "koivut ollah vöärätsyt" (vöärätsyt eli kierot).

230. "koivu kazvoa sellil, randieloil" (kasvupaikkoja,

maan selät).

231. "suokoivu, kangaskoivu, mägikoivu, korbikoivu" 

(kasvupaikan mukaan nimeäminen).

232. "kudroavoi täm on koivu" (kiharasyinen, vrt. kutrit).

233. "veärän koivun kauti on rodna" (sukua,

väärän koivun kautta).

234. "koivuni pehko" (pehko eli pensas).

235. "koivune käby ol libie" (libie eli liukas).

236. "koivuine halgo enämbän lämmeä andau" (vieraat 

metalliset työkalut=vieraat halot).

237. "koivugriba" (koivujen lähellä kasvava tatti).

238. "koivunhurba" (hurba eli urpa).

239. "koivunjälttä" (kuoren ja sydänpuun välinen kerros).

240. "koivunkuarna" (musta kuori).

241. "koivunkolleikko" (kivikossa kasvava koivikko).

242. "koivunkäzn on valgei pehmei, hapannuos koivuz" 

(valkea kääpä).

243. "koivunleheväizie pannah ajokseh da sattavundahizih, 

räken se ottau" (leheväizie=helveitä tai lehtiä, ajokseh

=hiertymään, sattavundahizih=haavoihin, ruhjeisiin,

räken=tulehduksen).

244. "koivahaini" (koivahainen).

245. "koivahain ittsiedäh ozuttau kezäl, lehtyöd vai lekkuu 

kaunehed" (koivun elämää).

246. "koivahikko" (nuori ja tiheä koivikko).

247. "koivikko parahittuain kazvau ahomualla" (ahokoivut).

248. "sid on hyvä koivikko" (erottuu muista puista).

249. "koivikkone" (koivurousku eli haaparousku).

250. "kangahalla kudamane on koivu" (harvakseen kasvava 

kangaskoivu).

251. "ripsakka oksani koivu" (riippuvaoksainen,

vrt. ripsa, ripa).

252. "ka koivu seizou siinä" (elävä olento).

253. "kongelittsa koivu" (konkelo).

254. "komaizes koivus tulis stuuloa hyveä, enembän kestäz" 

(kovasta ja tiivissyisestä koivusta, ko-mainen,

koivun heimon kieltä).

255. "korbikoivu kovembi on kaseskoivuo, oksoa vähembi" 

(koivujen eroista).

256. "nuori koiv on kaseskoivu, vanhu koiv on korbikoivu, 

sil on tuohi sangei" (sangei eli paksu).

257. "korbikoivun tuohi om mustembi tädä kasesmoan koivuu" 

(kases eli lehtomaan).

258. "korbikoivud om parembat halgiemah kaskeskoivuo" 

(puutietäjät).

259. "korbikoivu laihu koivu, ei ole nälttää" (laihat 

koivut).

260. "korbikoiv on jygiem kangaskoivuu" (jygiem eli 

paksumpi).

261. "korbituohi" (korpikoivun tuohi, käytetty tuohitervan 

valmistukseen).

262. "kovapinnallized on keli da koivu" (kelo ja koivu).

263. "järövä koivu ei särgietse" (järövä eli paksu,

visakoivu).

264. "kränkiskyö da mauroityvikoivuo" (mauriaisten 

asuttamia koivuja, metsässä kaikella tarkoitus).

265. "kurrenvarba" (vaivaiskoivu, kasvaa kurkisoilla).

266. "kudrevu koivu, syyt kedä kunne" (kudrevu eli

kiharasyinen, visakoivu).

267. "kudroavoi täm on koivu, syyd on kui aldoizil" 

(aaltomaiset syyt).

268. "guubarka koivun kyllessä kazvau" (pahkojen nimiä, 

vrt. kuu-parka, kuuppa).

269. "on aiga koivun käkkärä" (käppyrä).

270. "koivun käbyzet" (eminorkot).

271. "koivun käby" (emi).

272. "kärtsäkkä koivu" (kiero, väärä).

273. "könttyräkoivu" (mutkalle kasvanut).

274. sanalla kieri tarkoitetaan vaivaiskoivua (saamen kirr, 

skerre, skierre, vrt. kiertää, kireä, keriä).

275. sanalla kaski tarkoitetaan koivua, nuorta koivua, koivuista 

salkoa, koivun runkoa, koivumetsää, lehtimetsää, kaarella pysyvää 

koivua, taipuisaa koivua ja jousipuuksi kelpaavaa koivua (viron 

kask, udmurtin kiz, komin koz, hantin kut, mansin khasne).

276. sanalla nila tarkoitetaan koivun mahlaa, kuoren osaa josta 

mahlaa saadaan ja mahlasta valmistettua juomaa (saamen alos, 

hantin elo, nenetsin nili, selkupin yl).

277. hantit kutsuvat koivuja valkoisten jumalten puiksi.

278. nenetsit eivät käytä koivua polttopuuna (uskotaan 

kuuluvan valkoisille jumalille eli ylisen haltijoille).

279. nenetsit kutsuvat vaivaiskoivua nimellä piung

(vrt. piunanen, piukka).

280. hantit käyttävät koivujen kääpiä vahingollisten henkien 

karkottamiseen (poltetaan, savustetaan).

281. nenetsit kutsuvat koivuntuohta nimellä tä (vrt. täti, 

tämä).

282. hantit pitävät jokaista koivua sukulaisena (toteemin 

piirteitä, heimon syntypuu).

283. hantien taruissa haltijat ilmestyvät uhrikoivujen 

paksuimmille oksille (eläinhahmossa).

284. hantit laativat koivussa kasvavasta pakurikäävästä 

parantavaa juomaa (pilkotaan paloiksi, keitetään, juodaan 

kunnes oireet häviävät).

285. hantit käyttävät pakurijuomaa sisäisiin vaivoihin, 

matojen karkottamiseen, sydäntautiin, maksatautiin, 

vatsavaivoihin ja keuhkotautiin. 

286. hantit laativat pakurikäävästä parantavaa mustaa 

vettä (kuumennetaan kunnes muuttuu punaiseksi, laitetaan 

kiehuvaan veteen, sekoitetaan kunnes halkeaa palasiksi). 

287. hantit käyttävät pakurivettä etenkin jalkojen ja käsien 

hoitoon ("naiset jotka pesevät itsensä mustalla vedellä eivät 

koskaan sairastu").

288. hantit laativat koivussa kasvavan taulakäävän kuoresta 

puhdistavaa savua (poltetaan sellaisenaan tai hopeapihdan 

kuoren kanssa).

289. hantit käyttävät taulakäävän savua uskonnollisissa 

menoissa (poltetaan kuoleman jälkeen, savustetaan haudalta 

tulijat).

290. hantit laativat taulakäävän sisuksesta parantavia siteitä 

(kuivataan, erotetaan kuoresta, nuijitaan pehmeäksi, 

säilytetään omassa vakassa). 

291. hantit käyttävät taulakäävästä saatuja siteitä veren 

tyrehdyttämiseen (painetaan haavaa vasten) ja kipujen 

hoitamiseen (sidotaan kipeän kohdan päälle). 

292. hantit laativat koivussa kasvavasta sysikäävästä 

parantavaa purutupakkaa (kuumennetaan kekäleiden välissä 

kunnes muuttuu vaaleaksi tuhkaksi, sekoitetaan puisessa 

astiassa tupakkaan ja veteen, vrt. johonkin tupakan sijasta 

käytettyyn omaan heinään). 

293. hantit käyttävät purutupakkaa hammassärkyjen hoitoon

ja ehkäisemiseen (laitetaan kipeän hampaan päälle).

294. mansit pitävät koivua toisen alkuheimonsa pyhänä puuna 

(mos-heimo, suojelushaltija Kaltas anki).

295. hantit pitävät koivulehtoja perheiden suojelushenkien 

asuinpaikkoina (lehdoissa käydään uhraamassa, puihin 

kaiverretaan henkien kasvoja).

296. hantit pitävät koivua kaikkien sukujensa pyhänä puuna 

(toisaalta yhistetään mos-heimoon, por-heimon naiset 

mos-heimosta).

297. hantit veistävät koivusta haltijakuvia (heimon pyhästä 

puusta).

298. hantit laativat tuohesta ruuan säilytykseen käytettyjä 

astioita (hidastaa pilaantumista).

299. hantit kutsuvat koivua ja siperianmäntyä puiden

ensimmäisiksi (alkuheimojen syntypuut, keskenään 

naiminen tekee puista pyhiä molemmille heimoille).

300. hantit kaivertavat pyhäköissä kasvavien koivujen 

kylkiin eläinten, haltijoiden ja ihmisten kuvia, kalastuksesta 

ja metsästyksestä kertovia kuvia ja vesireittejen kuvia.

301. hantit yhistävät yliseen koivua (poikkeava väri), 

kotkaa (liitelee korkealla), valkoista väriä (pilvet) ja lukua 

seitsemän (taivaallinen hirvi).

302. hantinaiset menevät koivupyhäkköön synnytyksen 

jälkeen, tuntiessaan olonsa huonoksi, pahan unen jälkeen 

ja halutessaan keskustella toisten naisten kanssa.

303. hantit ripustavat koivuihin ylisen haltijoille osoitettuja 

lahjoja (nostetaan korkealle puuhun haltijoita kutsuvin 

wo wo wo-huudoin (3-7 toistoa) jonka jälkeen kierretään 

puu neljästi myötäpäivään).

304. hantit pitävät kaikkea koivuun nostettua ylisen 

haltijoille kuuluvana (uskotaan siirtävän uhrit yliseen).

305. hantit kutsuvat ylistä vehreiden koivumetsien maaksi 

(keskisen kaltainen paikka).

306. hantien taruissa ihmiset luodaan koivun oksista.

307. hantien taruissa lasta odottava tulen emo Tyurs nay 

anki sinkoutuu ylisestä paikkaan johon kasvaa ensimmäinen 

koivu (emosta syntyy taivasukko Numing iki ja maanpinnan 

emo Muix anki).

308. hantit pitävät koivua ja siperianmäntyä puiden

ensimmäisinä (kaksi alkuheimoa, jokaisella heimolla 

syntypuunsa).

309. hantit yhistävät koivua mos-heimoon, Kalteshiin ja 

Maailmaa-katsovaan-mieheen (siperianmäntyä por-heimoon, 

pyhän-kylän-vanhukseen (karhu) ja Num-torumiin).

310. mansit sitovat koivuihin valkoisia uhrikankaita 

(paikalle kutsuttujen haltijoiden sijoiksi).

311. mordvalaiset järjestävät yhteisrukouksia (ozks) koivujen, 

petäjien, jalavien ja tammien alla (vrt. osa, oksa).

312. mordvalaiset pitävät koivua (kelu) pyhänä puuna. 

313. mordvalaisilla on koivulle oma pyhä sävelensä 

(esitetään uhripäivillä).

314. mordvalaisten taruissa taivaan kappaleet kiertävät koivua 

(maailman napa).

315. mordvalaisten taruissa maailman keskellä kasvaa koivu 

jonka alta kumpuaa parantava elämänlähde (vesi antaa ihmisille 

terveyttä ja voimaa).

316. erzalaisten taruissa kuvaillaan maailman keskellä kasvavaa 

koivua jonka latvassa sijaitsee suuren linnun eli kotkan pesä 

(kotkaa pidetään luojahengen lähettiläänä, munistaan syntyy

jumalattaret Norov-ava, Varm-ava ja Virj-ava).

317. hantit uhraavat Pelym-joen haltijalle joen rannalla sijaitsevassa 

koivulehdossa (haltijaa kutsutaan pyhällä kielisoittimella, uskotaan 

istuvan menojen aikana koivun paksuimmalla oksalla).

318. saamelaiset vievät seidoissa pidettyjen haltijakuvien alle 

koivunoksia (kesällä käytäessä).

319. udmurtit asettavat haltijoille laaditut ruuat koivunoksien 

päälle (maahan tai matalalle pöydälle).

320. virolaisten mukaan koivut karkottavat vahingollisia henkiä.

321. virolaiset koristelevat häätalot koivunlehvin ja nauhoin 

(talvella korvataan kuusen tai petäjän havuilla).

322. komit pitävät vanhoja paksurunkoisia koivuja pyhinä puina 

(luokseen viedään lahjoja ja nahkoja).

323. komit pitävät koivuja hengen omaavina elävinä olentoina

joiden vahingoittaminen heijastuisi ihmisiin. 

324. komien mukaan kaadetut koivut huutavat tuskasta.

325. komien kylät sijaitsevat koivulehtojen lähellä (perheiden 

suojelushenkien pyhäkköjä).

326. komit pitävät koivua ylisen, petäjää keskisen ja kuusta 

alisen puuna (koivun oksat taivasta kohti, petäjän vaakasuoraan, 

kuusen maata kohti).

327. kominaiset käyvät kertomassa huolensa koivuille 

(miehet kuusille tai petäjille).

328. komit kietovat huolia kertoessaan kädet koivun ympärille 

("ei kerro kellekään").

329. komit pitävät koivuja parantavina puina.

330. komit pyytävät koivuilta terveyttä kietomalla kädet puun 

ympärille, lausumalla loitsusanat ja ravistamalla käsiä 

("mennä puun luokse").

331. kominaiset käyvät kertomassa koivuille suurimmat surunsa 

(pienempiä huolia voidaan kertoa sienessä oltaessa). 

332. komit laativat koivuntuohesta astioita ja koreja 

(koristellaan pyhin kuvioin).

333. komit yhistävät koivua kevääseen, kesään ja yliseen.

334. moksalaiset kutsuvat koivua nimellä kelu.

335. moksalaiset pitävät koivua ensimmäisenä luojahenki 

Ine narmonin (suuri lintu) luomana puuna (kutsutaan 

nimellä Ine sufta, suuri puu).

336. erzalaisten taruissa luojahenki Ine narmun pesii suuren 

koivun latvassa.

337. moksalaiset kuvailevat koivua "olevaisuuksien tasoja 

yhistäväksi pylvääksi".

338. mordvalaisten taruissa kerrotaan maailman keskellä 

kasvavasta vanhasta koivusta jota taivaankappaleet kiertävät 

(puun alla pulppuaa parantavia lähteitä joiden vesi antaa 

elinvoimaa ja terveyttä).

339. mordvalaiset kutsuvat koivun kunniaksi järjestettyjä 

menoja nimellä ine kelu ozks (suuren koivun rukous, 

tapahtumaan kuuluu pienen koivun istuttaminen kodin 

viereen). 

340. erzalaiset pitävät koivua luojahenki Ine narmunin 

pesäpuuna (munii pesään kolme munaa joista syntyvät 

sisarukset Norov ava, Varm ava ja Vir ava, alkuheimojen 

perustajia eli toteemeja).

341. erzalaiset kuvailevat ensimmäistä koivua 3-latvaiseksi 

ja juuriseksi (kolme alkuheimoa).

342. marit kutsuvat koivua nimellä kue (vrt. kuala

eli kotipyhäkkö).

343. udmurtit pitävät koivua maan ja hedelmällisyyden 

jumalattaren Kyldysin puuna (vrt. kyltyä, kyllikseen,

y=i, vrt. kiltti).

344. udmurtit sitovat koivuihin kankaita ja hautaavat 

juurilleen pienempiä lahjoja. 

345. udmurtit pyytävät koivuilta lapsia ja lapsille terveyttä 

(vrt. maan jumalatar, vrt. päivän säteissä saapuvat 

henkisielut).

346. vatjalaiset pitävät vanhoja koivuja pyhinä puina 

(juurella rukoillaan ja uhrataan, vuosittain ja tilanteen 

mukaan). 

347. vatjalaiset pyytävät koivuilta terveyttä.

348. saamelaiset kutsuvat koivua nimellä pess-murr 

(pess=tuohi (vrt. pessi), murr=puu, surr=oksa 

(vrt. ur-sielu), vuekks=oksa, vuentes=juuri 

(vrt. vene), cullt=kanto, kerr=kuori, sahp=mahla

(vrt. sahti).

349. saamelaiset kutsuvat koivua nimellä kirre

(vaivaiskoivu).

350. saamelaiset kutsuvat koivua nimellä suegk 

(su-egk=puun runko, vrt. eki, enki).

351. saamelaiset pitävät koivunmahlaa parantavana 

juomana (uskotaan pitävän taudit loitolla seuraavaan 

kevääseen asti).

352. saamelaiset käyttävät mahlaa parantamiseen 

(juodaan, laitetaan ihottumaan).

353. saamelaiset laittavat koivunlehdistä parantavaa 

juomaa (uskotaan puhdistavan munuaisia ja verta).

354. saamelaiset käyttävät koivunlehtiä palovammojen 

hoitamiseen (kaikki koivusta saatu parantavaa).

355. saamelaiset käyttävät koivun ohutta sisempää 

kuorta haavojen hoitamiseen (tyrehdyttää

verenvuotoa).

356. saamelaiset käyttävät koivunlehtiä kipujen 

lieventämiseen (kipeä kohta peitetään lehdillä).

357. saamelaiset laativat sairastelevalle makuusijan 

koivunlehvistä (uskotaan auttavan pitkäaikaisiin 

kolotuksiin).

358. inarinsaamelaisilla on kolme koivun (suahi) 

mukaan nimettyä paikkaa (su-ahi, vrt. su-egk).

359. inarinsaamelaisilla on kaksi kierikoivun 

(skierri) mukaan nimettyä paikkaa (vrt. ki-erri).

360. saamelaiset kutsuvat koivua nimellä soahki 

(so-ahki, vrt. ahka, anki, tuohi-emo,

haltijanimet).

361. saamelaisten taruissa repo koittaa huijata 

koivua (ei onnistu, repoa viisaampi).

362. saamelaiset kutsuvat tunturikoivua nimellä 

tuodârsuahi (lõstt=lehti, oaksi=oksa).

363. sanalla peri tarkoitetaan tuohen sisempää 

punertavaa kerrosta (hantin per, nenetsin pir,

vrt. perata, vrt. erottaa, irrottaa).

364. sanalla tana tarkoitetaan tuohta, tuohen

suikaleita, tuohesta laadittuja päähineitä ja 

tuohesta laadittuja kenkiä (suomen tanu, viron 

tano, hantin tunt, mansin tont, vrt. tanhu).

365. sanan tuohi muotoja ovat tuj (udmurtti), toj 

(komi), täe (nenetsi), te (enetsi), tie (nganasani), 

tö (selkuppi), so (kamassi) ja tuoji (kantaurali).

366. sanalla toj tarkoitetaan tuohesta laadittua astiaa 

(suomen tujainen), askia (udmurtin tujis) ja kodan 

peitettä (enetsin te).

367. sanalla tont tarkoitetaan tuohen ulompaa kerrosta 

(hantin tontoy, mansin tont, unkarin tido).

368. sanalla watka tarkoitetaan tuohen ottamista 

(marin wakta, nenetsin wata, vrt. vatkata).

369. "koivuloista nältiä kissotah" (nältiä eli jälttä).

370. "nältä lähtöu koivusta ketun alta" (ketun eli kuoren,

vrt. kesin).

371. "mie söin nältiä koivusta" (elämän puu, 

kaikki osat syötäviä).

372. "nältteä on koivussa, pedäjässä i joga puussa" 

(nältteä eli pehmeämpää sisempää kuorta). 

373. "koivun da pedäjän nältteä syyväh" (vrt. pettua).

374. "mahla mänöö nältäks" (mahlasta nältäksi).

375. "yhten nälttän kazvau vuvves" (koivu paksuutta, 

vrt. syyt eli vuosirenkaat).

376. "nälteä suahah koivuz" (vrt. näl-kä).

377. "pidäz lähtie nältäh" (nältiä kaapimaan).

378. "nältälleh om puu" (nältällään).

379. "nygöi on nälttaigu, pidäz lähtie nältäh" (nältin aika).

380. "nälttävyy puu keveäl" (kasvaa paksuutta).

381. "koivusta nältätäh nältiä" (omat työt).

382. "onhai kui hoikku koivahaine" (koivuun vertaaminen).

383. "koivun tyvpaikk on niga, kangaskoivuloiz vai on niga" 

(niga eli kuivunut tyvi).

384. "nigery koiv on kova da kirjavu" (nikerä koivu,

visakoivu).

385. "kuni nila koivusta lähtöy, sini myö virsuissa vitsotamma" 

(virsuissa eli tuohikengissä).

386. "sillon kun se oli se nilan aika, jotta se nilo" (nilan aika 

eli nilo, vrt. niilo, ilo, elo).

387. "k otat kuorem pois, tulou nila" (kuoren alla oleva

pehmeä kerros).

388. "sid vai suohkau tuohi lähtöö nilan aigah" (suohkaa

eli irtoaa hyvin).

389. "tuohta kissottih nila aigah" (vrt. kisata).

390. "silloij jo koivusta mahla juoksi ni silloin oli koivu nilallah" 

(juoksevan mahlan aika).

391. "ta luja se on nilavittsa" (nilan aikana väännetty).

392. "tuohta ta petäjeä pitäy silloin kiskuo, konsa se on nilielläh" 

(kaikella aikansa).

393. "hienosta tuohesta siidä soau loadie tuohinuoroa" 

(omat nuorat).

394. "tuohtu niloitan löpöikse" (tuohikenkiä varten,

löppöset).

395. "nellinäine koivu" (nelihaarainen).

396. "nellisoaraine vezaine" (nelihaarainen koivunvesa).

397. "kiso hyväsistä, jottei läksis mälöä" (mälöä eli mäihää 

eli sisempää kerrosta, vrt. malo, maiha).

398. "muhka" (pahkojen nimiä).

399. "mahala mehuu koivusta" (mehupuut).

400. "lämpimällä aikoa tuohi, mahlan aikana nin se kyllä lähtöy 

kohtu kisonnalla" (toukokuussa).

401. "mäne tuo koivusta mahlua" (mahlapuu).

402. "magie om mahla syyvä" (omat makeiset).

403. "koivum mahala" (mah-la, vrt. maha, malka).

404. "koivusta laskietah keviällä mahlua" (mahlan laskeminen).

405. "mahloa juuvah" (talven aiheuttamiin puutostiloihin).

406. "koivu mahlua valuttau" (keväisin).

407. "koivuz mahlu valuu keväjel" (mahlan aika).

408. "koivun mahlaa voibi duvva" (elämän juoma).

409. "mahalakas koivu" (mahlapuut).

410. "koivun lylyz laitah haravuselgäindy" (lylyz eli kovasta 

visapuusta, y=i, vrt. lili).

411. "koivun padvesta soad oigein lylyksizet sukset" 

(patvikoivut).

412. "lylyksine koivu" (mutkalle kasvanut).

413. "koivun lylyksiz laitah rein jallastu" (reen jalasta).

414. "lymbytä koivahaine" (lympytä eli taivuta).

415. "koivun lyngykset pädöö joga tilah" (kieroon kasvaneet 

koivut).

416. "lussikoivu" (hieskoivu).

417. "verekselleh on hyvä, kuivau hyvin vai sen, sid on kova 

lussivastu" (hieskoivusta sidottu vasta).

418. "luksukoivu" (luppakoivu, hieskoivu).

419. "koivun lohmu" (jykevä koivu, vrt. lehmus).

420. "hikikoivul lehti om pihkani, litmakka ta ilkie kylpiessä" 

(pihkaiset hikikoivut).

421. "lidvuine" (tuohen helve).

422. "tuohen liusku" (liuska eli suikale).

423. "räpäkkötuohi libettäy tuulessa" (tuulessa räpättävä 

tuohi).

424. "veres koivu ei ole niil libie" (libie eli liukas).

425. "rauvuskoivus on libie lehti" (vrt. pihkainen).

426. "koivunleheväine tuohez lepettäy" (leheväine eli helve).

427. "koivahazed lekahellah" (nuoret koivut, koivahainen,

nen-pääte).

428. "koivu tuulella lekahtelou" (liikkuu, taipuu).

429. "koivunlehti on lehenkandazel" (vrt. silmuilla).

430. "lehtenkand on hiirenkorval" (lehden kanta).

431. "lehtenkandaine jo nägyy, pienembi pihkulehtie" 

(lehdenkannasta pihkalehdeksi).

432. "lehekäs koivu" (lehekkäät koivut,

vrt. hyvin voivat).

433. "se on lehtekäs koivu, vastoa rodizih" (kelpaa 

vastapuuksi).

434. "lehv on koivun varvan nokkaine" (varvan eli oksan 

nokassa, lehvä).

435. "lehväne" (pieni lehdenalku).

436. "lehvy" (tuohen helve).

437. "nygöi on lehted leheväizez" (lehdet lehväisessä, 

lehdet ja lehdenalut).

438. "lahei koivu" (laho).

439. "seämessä om lahuo" (seämessä eli sydämessä,

lahovikainen koivu).

440. "hikikoivuss ol lehet pyöriemmät eikä ole se i oksiem 

pinta niin kiiltäjä, harmoampi on" (koivutietäjät eli 

puunoidat).

441. "pihkulehtie riivotah, da sid vatsankivistykseh juvvah" 

(nuoria pihkalehtiä, vatsankivistykseen).

442. "pihkulehtes laittih korvuvojjettu" (korvavoidetta,

punertavista pihkalehdistä).

443. "koivus pihkulehtie riivitäh metsäs, kylys pestes 

päivites kai lähtöö" (päivetys lähtee, saunassa 

pestäessä).

444. "pihkulehted on vie koivuz, ei sua vie vastoa ottoa" 

(kasvuajan pyhittäminen).

445. "pihkalehti" (hieskoivun lehti).

446. "pihkakoivu" (hieskoivu).

447. "kangahalla kudamane on koivu, siidä peäzöy sygyzellä" 

(tuohi, kankaalla kasvavasta koivusta).

448. "muudamat tuohethan on ihan ruzapat, ei ole sidä 

valgieda piällystä" (rusapat eli tummat).

449. "koivum padves kirvezvarzi laitah" (padves eli 

lylypuusta).

450. "padvi koivuss on" (lylykohta, vrt. patti).

451. "se kohtu on kova, mis om padvi" (puun tuntijat).

452. "laitah erähät sustu padvehistu" (sustu eli suksia).

453. "padvikas koivu" (patvikoivut).

454. "patviset jalakset" (reen jalakset).

455. "padvine kirvezvarz on luja" (lujuutta vaativaan 

käyttöön).

456. "koivumpahkas pavarittsoa erähäd laitah" (pahkoista

kauhoja).

457. "a rauvuskoivul lehti oj jäykempi, se kyllä pehmenöy 

kun talvella vassan hauvot" (lehtien tunteminen).

458. "seä vilustuu sygyzellä, siidä lähtöy tuohi parkilla, 

enämbi ei nila" (nilan ajasta parkin aikaan).

459. "kaseskoiv on hyvä palajju" (kaseskoivu eli lehtokoivu, 

kaset eli kasket eli koivulehdot, vrt. kaseksessa).

460. "pakkuli, vanhassa koivussa musta pahka" (pahka

eli kääpä).

461. "pakkuli on koivum bokas, pahka kahen kulakon suurus" 

(bokas=kyljessä, kulakon=nyrkin).

462. "pakkuli poros pideä keitteä, siit pehmenöö" (poros 

eli tuhkavedessä).

463. "tulda suahah pakkulih" (vrt. taulakääpään).

464. "hapannuossa puussa on äijä pakkulie" (äijä eli paljon).

465. "pakkuris sit tagloa laitah" (laitetaan taulaa).

466. "koivuz mustu pakkuli rippuu" (kääpien tunteminen).

467. "pakkuliporo" (pakkulikäävästä keitetty tuhkalipeä, 

vrt. obinugrilaisten tavat).

468. "koivussa rippuu pahka" (pahkapuu).

469. "koivahaiziz on lehtyöd, kezäl ozuttau" (osoittaa 

kesään, vrt. osa, oksa).

470. "hoz veärän koivumpolven kavoti" (sukua väärän 

koivunpolven kautta, polvi=mutka).

471. "syyd on kui aldoizil, kudroavoiz koivuz" 

(aaltosilla, vrt. kutrit=kiharat).

472. "sargatuohi on kabie tuohi, pitkäne, a löbötuohi 

on min pidehyön koivu andau" (sarka ja löpötuohi, 

vrt. levytuohi).

473. "plekettäy lehtet koivus" (lehtien ääni, 

koivun puhetta).

474. "eräs koivu kestäy, a eräs ei kestä" (veen päällä, 

kelluvat ja uppoavat puut).

475. "koivun ugra puhkei" (ugra eli urpu, vrt. ugrit).

476. "puuhuuhmar on koivuz, ongurdettu" 

(ongurdettu eli koverrettu).

477. "puuga kazvau koivuloissa" (puuga eli pahka).

478. "hikikoivuss ol lehet pyöriemmät" (hieskoivussa).

479. "päivännägymätöin" (koivun pimeällä puolella 

kasvava pahka).

480. "pärkynkylled otetah kirvezvarrekse koivuloiz" 

(pärkyn eli halkeaman kyljet, hyötypuut ja

terveet puut).

481. "koivumpökkelö oli hapannuh" (hapannuh 

eli lahonnut, vrt. haapa).

482. "pönttö" (ontto puu, eläinten pesäpuut, 

vrt. elämän vastaiset "talousmetsät").

483. "järie pönttys" (paksu ja ontto puu, 

vrt. pontti).

484. "kelokannom pönttys" (ontto kanto).

485. "tämä om pötsky" (lahopuu).

486. "pölyizet puistau tuuli, koivuized lekkuu" 

(pölyizet=siitepölyt, lekkuu=liikkuu).

487. "koivu on duuresta pöndynyn" (pöndynyn

=taipunut, vääntynyt).

488. "sitte lepsain lehtoon, kultaseen koivikkoon, 

hopiaiseen huavikkoon" (lehtoon eli lehtimetsään).

489. "koivu puu jumalan looma, tuuliaisen tuittama, 

vilu ilman vihyttämä, pakkasen imettämä" (koivun

syntysanoja, jumalaan, tuuleen ja pakkaseen 

yhistäminen).

490. "koivussa ei ole kovat oxat, lehet on pehmiät 

peräti" (oksat ja lehet).

491. "koivu kokkoo, pihläva pivvoon, katava karottaa, 

kuusi kuivaa, leppä levittää, haapa hajottaa, mänty 

märäntää" (puiden voimista eli käytöstä).

492. "koevun kalju" (kolottu koivu).

493. "arokoivussa on kalsee lehti" (arokoivut).

494. "koivusta kaltattiin jältee" (kaltattiin=koverrettiin, 

jältee=tuohen alla olevaa pehmeää ainesta).

495. "ne ov vain sellasii kalukoivui" (kaluiksi käytettyjä,

työ-kalu).

496. "kalva on se, tuohen ja parkin ku ottaa pois ja se kuivaa" 

(kuivuneen koivun pintapuu, vrt. kalvo).

497. "kalvikojju" (kuorittu koivu).

498. "siinnä teijjän metässä on niin suurii koivun kamilaita" 

(vahvoja ja sitkeitä koivuja).

499. "hikikoevussa on kamilaat oksat" (kamilaat eli 

vahvat, vrt. kaminen).

500. "vahvast visamakoivust kampa" (laitettiin 

kampoja, vrt. vis-ama).

501. "siellä on paljon kanervaa Kivijärven rannassa" 

(kanervaa eli kierikoivuja).

502. "kanervakoijju" (kanervaan yhistäminen,

vrt. puuvartiset heinät).

503. "kanervaniitty" (kierikoivuja kasvava niitty).

504. "kangaskoivusta vihtalehtiäki otetahan" 

(kangas eli rauduskoivusta).

505. "jos oli punanen se kannake josa se lehti oli" 

(rauduskoivun lehden kannake).

506. "ol simmone loimukoivunen" (loimu eli 

visakoivunen, vrt. lomu).

507. "täyty jättääk kanto ettei pantup poikki ihhoo myären" 

(vitsaskoivua oksittaessa, iho=tuohi).

508. "koivut ruukkaa kantovesoi siitäh, havupuu ei veso" 

(kannosta kasvavia vesoja).

509. "eihän näitä koivun kanttaroita sovir rekkeenkääk 

kum muutamia" (oksaisia ja mutkaisia koivuja).

510. "ne oli isoja tuohenkantteja" (kantteja eli levyjä).

511. "kapisee ku kuiva lehti" (kuivien lehtien aika).

512. "kaplaskoivu" (suurehko koivu jonka oksat 

kasvavat suorassa kulmassa, käytetty kaplaspuiden 

laatimiseen).

513. "koevunkuvek kaposteltii" (tuohta otettaessa,

koivun kuve).

514. "tuahi mennee kappuraan" (tuohen luonteesta, 

luotu ympyröimään, vrt. pyöreät tuohiastiat).

515. "visapuu on semmosta kovvoa kapurata" 

(kovapuuta).

516. "joettaak koevun karahkoeta oli" (kitukasvuisia 

koivuja).

517. "karantaiskoivu se o kangaskoivu ja oikei niverää, 

ja se kuor o niiko rupikonnikkaise selkä" (kuivalla 

kankaalla kasvava rauduskoivu).

518. "oksatkii karheet oikei" (rauduskoivussa).

519. "karhunkoivuin" (kierikoivu, vrt. soilla liikkuvat 

karhut, vrt. kanervakoivu, vrt. talveen yhistetty ka-sana, 

vrt. toisena luojahenkenä pidetty Karu).

520. "van tuolla Iisalamella siell on koko karilaita" 

(karilaita eli isoja koivuja).

521. "karilaskoivut om parasta lainekkoivvuu" (lyhytvartinen, 

monihaarainen ja paksuoksainen koivu).

522. "meni veärän koivun kaotta" (vahingon kautta).

523. "se on karkiallaine ja musta puhakka" (rauduskoivun 

lehti).

524. "kun sen kaarnan puhkasee sittes se juaksee" (mahla).

525. "joka on sellaine karnaine koivu, eihä siint huoli männä 

tuohta kiskomoa" (kaarnainen, vrt. kaarne).

526. "karppakoiju" (hoikka koivu, vrt. karppanen).

527. "jokkusek kum pyysiväm tuakkosmettään" (tuohta 

hakemaan).

528. "koitan nii ottaa ettes sitä karppua viotak kum piirrät" 

(karppua eli sisempää kuorta).

529. "sanothil leskenkarpuksi" (tuohetonta pintaa).

530. "tuulella koivu karraa aina kuusta että loviakin tullee" 

(lähekkäin kasvavat puut).

531. "karsivat koevuja ja niitä ritvoja" (ritva=hento oksa, 

riippuva oksa, vrt. litva).

532. "jos ol naishenk, nii siit koivuu tek sen karsikom muj jos 

ol mies, nii siit petäjää" (matkalainen karsikon, vrt. volgalaisten 

puiden alla levähtäminen).

533. "koivun karsta" (oksikas, vaikeasti halkaistava).

534. "karstakoivu kasvaa suo laijas" (karsta eli kierikoivu, 

käytetty ihovaivojen hoitamiseen).

535. "sitä yksistähän sanottihin kartanokoivuks joka oli 

keskikartanolla" (kartanolla eli pihalla).

536. "kuisti edes on kaks komia kartankoivu" (koivujen

lähellä asuminen, vrt. suojeluksessaan).

537. "kalvi karvustethan nilan aikana" (kalvi=kuivunut 

ja kovettunut puuaines, karvustethan=kuoritaan).

538. "tuomosta kasahtanutta kojua" (kovaksi kuivunutta).

539. "oekkeen kasakoevua" (pinossa kuivattua koivuhalkoa).

540. "kasapuu se hyvveä oesi, ylivuoteinem puu" (vuoden 

yli kuivumassa pidetty).

541. "kaseskoivikko" (nuorta koivua kasvava).

542. "kaseskoivu" (nuori koivu).

543. "kaskikoivu se kasvaa tyvestä lähtii oksia" (nopeasti 

kasvava harvasyinen koivu).

544. "no, se oli tov vahvusta koivua, koivunkasvannaista 

mistä se väännettiin" (taakkavitsa, nuoresta koivusta).

545. "kasvantainen" (kiskotun tuohen tilalle kasvanut 

pinta).

546. "pakomija tulloo ja ku se jälttä kasvattaa sillo se kasvattaa" 

(pahkan, pakomija=halkeamia).

547. "koevu alakkaa kasvistaan laemeta, se kellastuu niin ku 

ruohokil lakastuu" (syksyn enteitä).

548. "ennää ejj ole mokomaa kazvuu hänes" (tuohettomassa 

koivussa, vrt. nyljetty ihminen).

549. "ei se hellik kauaa, tuahi" (hellik eli heltiä).

550. "ei niist vanhoist koivuist ko niis ol niitä kelkkäleitä" 

(otettu vastoja, kelkkäleitä=naavaa ja irrallista tuohta).

551. "nii ol hienoo ko tuohe kelmu" (ohut pintakerros).

552. "kun oikein ritvasija on koevut niin ei tulek kelepo 

vastookaa" (ritvasija eli hento-oksaisia).

553. "kelsituohi" (kiskomisen jälkeen kasvanut uusi 

tuohi).

554. "syksymmällä jiäp kelevo tuohev vällii" (kelvo

eli ohut kuori, vrt. kalvo, kelmu).

555. "koivun kenkkanasta sua hyvän varstan" 

(käyrästä koivusta).

556. "sellassia kenkkuroithaa ne kasvaa" (lylykoivut, 

oksikkaita ja haarakkaita).

557. "toiset koivut on sellassia kenkkuroit" (kieroja, 

vääriä, vrt. kenkkuilla).

558. "siin määkenkämäll o niitä nuorii rautijaisii koivui" 

(mäkikoivut).

559. "keri" (kuorittu kohta koivun kyljessä).

560. "keri" (uudistunut tuohi).

561. "kerikisko" (kiskottu eli kuorittu koivu).

562. "kerikko" (kiskottu kohta, vrt. keripää).

563. "kerittivät niitä koivuja" (kiskoivat tuohta, 

vrt. kerivät).

564. "koju vanhanee, kerittyy ja kuivettuu" (elämän

kaari).

565. "vastat tehhää heinäkuu alusta ennen kus se pitkä 

kerkka kasvaa koevuu" (kerkka eli norkko).

566. "semmonen kermi tehlääm pihhaan limosta" (kermi

=lehtimaja, limosta=nuorista koivuista).

567. "vesakoevussa tuohi on kertovata, juokssoo vaekka 

kuin ohueksi" (kertovata eli kerroksellista).

568. "kun tuahi otettiim pois ja annettiin kuivaan niin se 

parkki kesijeli" (parkki eli tuohen sisäpuoli).

569. "kesituohi" (kiskotun tuohen tilalle kasvanut hauras 

kuori).

570. "sitte ov vielä sitä kesivätä tuohta" (kesivää tuohta).

571. "vähä keskenkasonnus se on hikistä" (keskenkasvuinen 

lehti, vrt. pihkaista, tervaista).

572. "kasvannun niinkun kiertämällä, keskeä jeä ontoks" 

(kyljeskoivu).

573. "kun koevun kanto työnti hyötöjä, ne sano semmosta 

kantoa kesyvenkannoksi" (hyötöjä eli vesoja).

574. "kolomesta kesuankannosta piti ottaal lastuja ja niistä 

tehät tuli ja sen savua piti antaam mennäp läpi" (taikaa 

tehtäessä).

575. "kesukantohan on semmonen vanaha joka happanoo, 

ja sillonhan se kasvvaa heinnie puunjuuri" (hapantunut

kesukanto, vrt. eläinten eli haltijoiden kodit).

576. "ei koivuinem puu kettehyy" (kettehyy eli lohkea, 

kelpaa pärepuuksi).

577. "mie pruukaan tehhä kirvesvarren kalavista" (kalvi

=vioittunut, kuivunut ja kovettunut kohta, vrt. kälviä).

578. "ja kalveksi käskevät sitäki kovvaa joka kasua enämpi 

länttä kohin elikkä korista sisäle" (korista eli halkeamasta).

579. "tuohess oj ja helpeitä, ne hetuliet" (helpeet hetuliet).

580. "juaran" (visainen koivun tyvi).

581. "siitä kaikkiim paremmat puukompiät tulloo, juaramista" 

(juaramista eli visakoivusta).

582. "juaram o yhellaesta, vuol sitä mihkä päe hyvvää" 

(yhellaista puuta).

583. "löysimpä hyvvee juaramia" (hyötypuut).

584. "se on kovvoo jakurata" (koivun kylki, jakurata

=kovaa ja niverää).

585. "jalokoivus ei oksat yhtää riipu" (koivujen nimiä, 

vrt. jalo=iso).

586. "siinä on kaekki jalokoevusta, seinät ja sillat ja kaekki" 

(visa tai loimukoivu).

587. "astijat tuotii pois koi mahala ennää juost taikka koivu 

alko jälstyy tai tul jamakalle" (mahlan juoksuttamista).

588. "jalaskoivuks pittää valita hyvä janhuskoivu" 

(reen jalakseksi).

589. "koivun jatrikasta ei sua halaki ei millää konstilla" 

(kovapuut).

590. "koitan nii ottaa ettes sitä karppua viotak kum piirrät" 

(karppua eli kaarnaa, tuohta ottaessa).

591. "onhaa sitä teillä tuota koivikkojolleikkuu" 

(pitkäpuista koivikkoa).

592. "Pekka men jolikistoo ottamaa itellee ongevapaa" 

(jolkistoo eli tiheään lehtimetsään).

593. "jolokoivikko" (pitkä ja suoravartinen).

594. "kyllä tuo koivu on semmonen jonttaväärä, ettei sitä 

viiti kaataa" (pyhinä pidetyt väärät puut).

595. "ko oli taajasa kasonnuk korvesa ni s oli jouhista ei 

s ollun nivaraa" (jouhista=suorasyistä, nivaraa=visaista).

596. "ennen sanovat ku oli semmosta pitkää että joustavaa 

koivikkua" (joustavaa=kaarevaa, taipuisaa).

597. "rautiaiskoivu kasvaa paljo joutsempaa ko hikiä" 

(vrt. pitempää, taipuisampaa, vrt. joutsen, jousi).

598. "kalliokoevussa on semmosta juhermata se tyvi" 

(juhermata eli visamaista puuta).

599. "juhko" (tuohesta poltettu terva).

600. "noot suuret koivut ja noot oj juhlalliset" 

(juhlapuu, omat juhlat).

601. "siinä puussa on emä juhmuja" (emä=paljon,

juhmuja=pahkoja).

602. "oksan julumu" (julmu eli pahka).

603. "tuohej julma" (ohut kalvo tuohen pinnassa).

604. "tuohej julumu" (julmu eli julma).

605. "paa tuohen julomua sen huavan ympärile, ni kyl se 

herkiää vuotamasta" (parantajien puu).

606. "julumupuoli" (tuohen sisäpinta).

607. "jumalavvertä" (lehdessä oleva punainen läikkä, 

mikä puu, minkä jumalan).

608. "se halkio kun se oj jotta se oj juoksevoa puuta" 

(juoksevaa puuta, vrt. helposti halkeavaa).

609. "tuoh on juoksullaa" (irtoaa helposti).

610. "nyt on se aika, mahlajaj juaksuaika" (mahlan 

juoksuaika, pyhää aikaa koivun heimolle).

611. "vispilöitä parkataan het kun keväällä on juoksuaika, 

ennenko se mahle tarttuu kiini" (keväällä, ennen 

mahlan tarttumista).

612. "poikkijuormuja oo sitte se koivullehti täynnä" 

(hallan jälkeen).

613. "se tuohi parraitej juoks siinä alakukesästä 

heti kohta kum mahla alako kuivuu" (tuohi juoksi,

mahlan kuivumisen jälkeen).

614. "se kuor ei juoksev vanahasta koevusta" 

(tuohipuiden iästä).

615. "koivummettä ne otti keväällä kun leht ol täys ja 

tuoh rupes juoksemaan" (koivun mettä eli mahlaa).

616. "juovikas koivu on kovvaa" (loimukoivu).

617. "oli oikeij jurmusta tuohta" (jurmusta eli 

rosoista).

618. "se jurmunen puu on" (vanhat koivut).

619. "jusa koivu" (kova, sitkeä).

620. "meijä koivikkoa vaevoa juurlaho" (kuka 

asuttaa / käyttää se omistaa, vrt. vierasperäinen 

rahalla / vallalla omistaminen).

621. "juurilaho on ontto syvämmeltä" (juurilahot 

puut).

622. "juurivisa" (koivun tyvessä oleva visapuu).

623. "jyhermä" (visapuu).

624. "sitte syksypualeen se juuttuu lujjaan" (tuohi).

625. "kyllä sitä on koevussakkii sellasta jykermätä" 

(jykermätä eli rosoa, vrt. männyssä).

626. "täsä mäesäki om muutama aika koivujjyräkkä" 

(mäkikoivut).

627. "karkia ryhnä, jähikäine" (rauduskoivun oksa).

628. "se jähämettyy mäihäksi ja se sitten tuloo puuksi" 

(mahlasta mäihäksi, vrt. hyvä mäihä).

629. "kovvoo jäkyrätä" (koivun pahka).

630. "jäkälä kasuu koivun kupees" (kasuu eli kasvaa).

631. "jäkärikäs koivu" (visakoivusta).

632. "tuoh lähtöö koivun kylestä hyvästi ku puu jältälle tuloo" 

(tulee jältälle, vrt. mäihälle).

633. "jältässään" (koivu kesäkuussa).

634. "aij ai ku tuo koivuj jälsä on imelee" (imelee eli makeaa).

635. "mie söi koivujältettä" (omat makeiset).

636. "sittä kun se kerran jältittymmäär rupejjaa" (mahla, 

lopettaa tuohi irtoamisen).

637. "kun se mahala hyytyy jälttämäeseks, sitten siitä tulloo 

se vuoskasvain" (vuosikasvain eli syy).

638. "siinä o aekamoene koevuj jämikkä" (jämerä koivu,

ä=a, vrt. jami).

639. "jämänkääpä" (vrt. jaman, jamakkala).

640. "ne sitte taolloo tekivät niistä jänenkeävistä" 

(tauloja, nuorista taulakäävistä).

641. "koevun kuppeessen kasvoi jänenkeäpä" (valkeat 

jänenkäävät, vrt. jane, janne).

642. "jänenkääpä vanahenee taulakääväksi" (taulakääpä

=vanha jänenkääpä).

643. "sitkaeta on kun jänenkeäpiä" (sitkeätä).

644. "siitä jänenkeävästä tehhään enempi pallie" (pallie 

eli palloja).

645. "meillä on jäniksenkeepä seinäs, johka pisteteen naskalit, 

äimät ja parsikkaat talteen" (neulojen nimiä).

646. "sannoit jäniksekääväks ninku nyt on koivu kuppees" 

(vrt. talvijänis, yhenvärisiä).

647. "jäniksenkiäppii nuo on, ne lahossa puussa kasvvaat" 

(vrt. janis, jani).

648. "täytyy hakkee mäestä vähäj jäniksel loppua" 

(koivun vitsaa, jänikseen yhistäminen).

649. "jäniksenmaitokänsä" (valkea ja pehmeä kääpä,

vrt. jäniksen heimon pyhä puu).

650. "ne on niin jäniksen potkimija ettei jalaskoivuja 

taho löytiä" (vääristä koivuista).

651. "jäniksen sajja" (saija eli kääpä).

652. "se mennee kuj jäninkääpä kovaksi" (vrt. janin).

653. "keäpä vanhaan koivuun se kasvaa, yks keäpä on 

valkoinen, ne ruukoa neulatyynyks sitä, ne kalloa jäninkeäpä 

sitä" (kalloa eli kutsuu).

654. "jänitutist" (tehtiin taulaa, pehmeästä käävästä).

655. "neulatyyny se oli hyvä kääpä, semmonej jäniskääpä" 

(käytetty neulatyynynä).

656. "jäniskeäpeä se pitää vielä ollak, semmonen jok on 

koevussa oekeen hyvä" (tuluksia varten).

657. "jännekeäpä" (pehmeä yksikesäinen taulakääpä, 

vrt. janne eli jänis).

658. "se on nii kovoa kun jännekeäpeä" (tunnetaan

kovuudestaan).

659. "jännenkeäpee" (keitettiin ja kuivattiin taulaksi).

660. "tehhäämpäs polli jännenkiävästä, se pomppoo 

korkeellen" (polli eli pallo).

661. "jännenkiäpänen o hyvi sitkee mätsikkä" 

(jannen kääpänen).

662. "mahla ku heittää juoksemast siis hää jo jänttää 

kazvattaa" (mahlasta jänttään, häneksi kutsuminen).

663. "jäsenkoivu" (kierikoivu).

664. "jätevä koivu" (paksu, luja).

665. "ne oli jäykempivartisia ne varvut" 

(rauduskoivulla).

666. "koevun jäytee" (mustunutta sydänpuuta,

vrt. tehdä jäytää).

667. "oesim muuten olluh hyvä reejjalaskoevu, 

vaen syvämpuu oli jäötää" (sydänpuu jäytää,

jalaspuiden etsintää).

668. "siellä oli semmonej jäytä koivuntyvi" (jäytä

eli ruskeaksi kovettunut).

669. "jäytä, s oli vesinen, mutta s ei ollup päässy vielä 

lahomhan" (jäytä=vesittynyt, mustunut).

670. "ei jäärävä puu halkee" (niverä, visainen).

671. "tuolt Räisäläst enne toivat jäärävii koivuloi, 

tekkiit niist piipum pessii" (jäärävii koivuloi eli 

visakoivuja, vrt. jaara, jara).

672. "jiärövää puuta" (visapuuta).

673. "jäärevä koivu" (kiero, niverä).

674. "se poika on sellainen jäärävä" (itsepäinen, 

vrt. jääräpää).

675. "kasvaa suur jääräkoivu" (jääräkoivut).

676. "se ol kovast jääräväkoivust tehty et kesti" 

(kestävää puuta, omat raudat).

677. "jäärväkoivu" (jäärä, vrt. jarvanen).

678. "tuo on jeärävöistä, sitä et hopuis halkaise" 

(jeärävöistä=kierosyistä, hopuis=nopeasti).

679. "oikee jiärävöinen koivunkanto" (iso ja 

paksu kanto).

680. "koivun kaali" (laho kohta).

681. "ei siitä voi tulla kaalikoivusta reen jalasta, 

se pakkaa vetämhän jalakavaksi" (kaalikoivusta 

eli lahovikaisesta).

682. "koivusta kaltattiin jältee" (kaltattiin

jälttää, vrt. kaluttiin).

683. "joka on sellaine karnaine koivu, eihä siint 

huoli männä tuohta kiskomoa" (kaarnaine eli 

vanha koivu, tuohipuut=kaarnattomia).

684. "karnatuoheksi" (kutsuttiin tuohen tilalle 

kasvanutta uutta tuohta).

685. "kuarnatuoh" (otettiin koivun tyvestä).

686. "nuin kaherasta koevusta tulloo hyvie vastoja" 

(kaherasta eli tuuheasta).

687. "koijukkomaa semmonen kaista, tuola ylhäälä" 

(ylhäälä eli luoteessa).

688. "meilänkim maalla niim mahloton koivikko kunn 

ei koskaan olluk kajottu" (kajoamattomat koivikot, 
vrt. pyhäkköinä pidetyt).

689. "syyzmä" (kohouma tuohen sisäpinnassa).

690. "suokoivahani" (kierikoivu).

691. "suokoivu, syväinlanga musta, ei oksikas, pitkä" 

(musta sydänlanka).

692. "suokoiv ei kiänny jallakseks" (reen jalakseksi).

693. "suokoivu on lyhyöttävy, mustu syväin, dygei, 

roagattsu, hillah palau" (lyhyt, paksu ja vähäoksainen, 

palaa hiljaan).

694. "rajakkokoiv on kebjiembi, lujembi suokoivuu" 

(rajakko eli ahokoivu).

695. "suokoivu om mähkättsy, jygei, pätsis tsihizöv vai" 

(vrt. tulessa sihisevä lahopuu).

696. "suokoivus on koja däriembi" (koja=kuori, 

däriembi=paksumpi).

697. "suokoiv on niitsakko, jygei da luja" (niitsakko

eli sitkeä).

698. "om muitenki rauvuskoivu pitempi ta soliempi, 

hyvin sen tuntou" (koivujen tunteminen).

699. "ka hyvin lähtöu tuohi, vain sohajau" 

(tuohenlähön aika).

700. "koivuz lehet soalistui" (soalistui eli kellastui,

vrt. saalea).

701. "lehtet soalistuu, kirvotah" (kirvotah eli 

putoaa).

702. "en ottan koivusuarua" (suarua eli 

haarautunutta koivua, vrt. saara=saarna).

703. "katsos kulleh koivu kazvau kahtel suaral" 

(kahdelle saaralle, vrt. sukujen haarautuminen,

vrt. suvuista kertovien tarujen haarautuminen).

704. "toim metsästä kakssuorahazen koivun" 

(suorahazen eli haaraisen).

705. "suarakas koivu" (vrt. saara, sara,

vrt. saraheinät, r=l, vrt. sala).

706. "koivu kai smutkahtih lumen valdoa" (meni 

mutkalle, lumen vallan alla).

707. "zguuba on koivum bokas" (zguuba=kääpä, 

bokas=kyljessä).

708. "zguubaz laitah tagloa, trupkoa i verkoloih pullostu" 

(tauloja, piippuja ja kohoja).

709. "zguubakas koivu" (kääväkäs).

710. "emä on niin silie, jotta emmä voi nossa sinne" 

(emä eli runko).

711. "retenkoivusta pitää vasta katata, siinä on rauvuslehti, 

silie lehti" (rauduskoivusta).

712. "tuohtu siloitetah, nilan aigah, rakkahal lähtöy" 

(siloitetah=irrotetaan, rakkahal=hyvällä).

713. "ziltakk on koivun tuohi, ei soa robeheks keändeä" 

(ziltakko=sälöille menevä, ropeeksi kääntäminen).

714. "seizuallistu ei tärpitä" (seizuallistu=seisovaa koivua, 

tärpitä=hakata, kolota, terveet puut ja hyötypuut).

715. "tuohi räbäjäy koivussa" (metsän ääniä).

716. "röpäköd on koivus kojad alatsi kasezmualoil" 

(röpäköd=rosoiset, kojad=kuoret, kasezmualoil

=lehdoissa).

717. "koivuz lehväine räpettäy" (tuohen helve).

718. "hikikoivuss or räpytuohi" (hikikoivut).

719. "räpäkkötuohi se räbäjäy da räbizöy" 

(tuohen ääniä).

720. "koivu kazvamah ryöhöi" (ryöhähti

kasvamaan, toukokuussa).

721. "koivu ryöhistyi kulleh keviäl" (ryöhistyi

eli tuuheni).

722. "vain koivussa rutat, ennen lehtilöidä, 

pitäkkäzet kuin käbyzet ollah" (rutat=norkot, urvut, 

vrt. saamelaisten Ruto-haltija).

723. "koivuss on ruttua, käbyzet ributah" (koivun 

kävyt, r=l, vrt. lutu, lutunen).

724. "koivur rutta ruisvuotta, lepär rutta ozravuotta" 

(rutista ennustaminen, yhistetään maan 

hedelmällisyyteen).

725. "niijem pinta or ruunini, kilttäjä ta siin ov vielä 

valkeita täplie" (rauduskoivun oksien pinta, 

koivujen ystävät).

726. "oksad ryksistyö, ku urbat kazvoa koivuloih" 

(ryksistyö eli painuu, urpien painosta).

727. "nila ku projjiu, sid rovvustuohi otetah, 

se on sitkiembi nilatuohtu" (nilatuohta seuraava 

rouvustuohi).

728. "rovvustuohi on ruskei alatsi" (ruskei eli 

punertava).

729. "mimmoini tuohena, ka semmoini i ropehena" 

(sanonta).

730. "ruhmikas koivu, putilleh tuoht ei sua" 

(ruhmikas=rosoinen, putilleh=kunnolla).

731. "k on koivuz urvoa äjjy, siid roih ruizvuozi" 

(vrt. marjavuosi).

732. "ruavas koivu" (raavas eli täysikasvuinen).

733. "ritva" (hento lehtipuun oksa).

734. "ridva vaim männöy poikki dai puu heittäy 

kazvamizen" (oksat=puiden jäseniä, kohdeltava 
varoen).

735. "tuoher ridvat" (ridvat eli helveet).

736. "ylen on ridvakas tuohi" (helveikäs).

737. "rauvuskoivuss ol lehet tsoherammat ta vielä 

niinkun hammaslaijat ta oksat om pitemmät ta 

ritvakammat" (hieskoivuun verrattuna).

738. "ridvakka" (pehmeä, taipuisa).

739. "ridvakoivu" (riippakoivu).

740. "ripsiladvoa koivuo on täs kasekses" (ripsiladvoa

=tuuhealatvaista, kasekses=lehdossa).

741. "ripsa" (koivun tai lepän urpu, 

vrt. ripsa, ripa).

742. "ripuksiz on koivu" (riippakoivut).

743. "padvi tulou ku toine puu on riibin" 

(toinen puu riipinyt).

744. "reyhäkkä koivu" (tuuhea, vrt. leyhäkkä).

745. "koivunlehted repettäy tuulel" (koivun kieltä, 

koivujen ystävät=kielen tuntijoita).

746. "repettäy höyhterjöt tuohez" (höyhterjöt 

eli helveet, vrt. höyhenet).

747. "koivusta pidää vasta katata" (vastapuut).

748. "reheikazvoine koivu" (vrt. lehei, r=l,

rehevä=lehevä).

749. "tuohen rehvä" (rehvä eli lehvä).

750. "rauvankoivu" (koivu=oma rauta, 

kovapuu, vrt. lauvan, lavan).

751. "raudulehti" (rauduskoivun lehti,

vrt. laudu, ladu, ludu).

752. "ravvaskoivun lehti helizöy" (vrt. heli).

753. "rauviskoivussa on tuohensyyt siniset, 

hikikoivussa valkiet" (koivujen eroja).

754. "rauvislehtie otetah vassan leheksi" 

(lehtiä leheksi, vrt. lehviä).

755. "rauvuskoivikko etsittih" (vastoja 

tehtäessä).

756. "rauvuskoivul lehem panima hoavah mi 

vain sattautu" (parantava puu).

757. "rauvuskoivul lehestä kylpyvasta loajitah" 

(vasta=taikakalu, kylpeminen=ruumiillista

ja henkistä puhdistautumista, luojahenkien 

kanssa yhtymistä).

758. "rauvuskoivuss ol lehet tsoherammat ta oksat 

om pitemmät ta ritvakammat" (tsoherammat

=suipommat, ritvakammat=taipuisammat).

759. "rauvuskoivu on kartsakka" (kartsakka eli 

karhea).

760. "ravvustuohi on ruskiembi nilatuohtu" 

(ruskiembi eli punaisempi, vrt. rovvustuohi).

761. "ravvustuohez roih lujat komsad, kassalid" 

(roih=tulee, komsad=korit, kassalid=kontit).

762. "koivuine halgo radzizou pätsiz, kuni pindu 

palau" (palamisen ääniä).

763. "kudoas koivuz on oksat korgiel ylähän, 

se on raimakembi" (raimakembi eli hauraampi,

koivutietäjät).

764. "raitoa ta hoapoa sitä riivittih, ei koivul lehtie ei" 

(eläimille, koivujen pyhyydestä).

765. "rajakkokoivu palau parembi da kuivau tereämbi 

suokoivuu" (tereämbi eli nopeammin).

766. "rajakkokoivuz laitah reindallastu, kirvezvarttu" 

(vrt. miesten puu, naisten tuohi).

767. samojedit pitävät elämänpuuna nuorta taivaaseen 

ulottuvaa koivua ("puu joka antaa elämän kaikille 

ihmisille").

768. samojedien mukaan elämänpuu kasvaa saarella
meren keskellä (pidetään maan haltijan sijana, 

ilmestyy puusta ihmishahmossa, puhuu ihmisäänellä).

769. samojedien mukaan elämänpuun juurella kasvaa 

heiniä joista kaikki maan päälliset kasvit polveutuvat.

770. samojedien taruissa elämänpuu antaa oksiaan
luokseen tulleiden noitien kannustarpeiksi (varaten 

yhden oksan ihmisten kotatarpeiksi).

771. samojedien taruissa elämänpuu paljastaa noidille 

seitsemän parantavan kasvin ominaisuudet.

772. samojedien mukaan elämänpuussa on seitsemän

oksaa (vrt. uhripylväiden ja haltijakuvien seitsemän 

uurretta).

773. nenetsit pitävät koivua noitien ja parantajien 

puuna.

774. nenetsit laativat parantavaa juomaa koivun 

mahlasta ja silmuista (käytetään yskään ja 

nuhaan).

775. nenetsit etsivät koivujen pakurikääpiä 

parantamiseen (kuivataan tulessa, käytetään 

hammassärkyyn ja muihin vaivoihin).

776. nenetsit käyttävät koivun helveitä haavojen 

hoitamiseen.

777. nenetsien pohjoisilla mailla kasvaa kierikoivuja 

(etenkin jokilaaksoissa, puutonta tundraa).

778. nenetsien uhripuihin kuuluu koivuja (puolet), 

pihtoja (neljännes), haapoja ja pihlajia.

779. nenetsien palvomiin henkiin kuuluu Khebidya 

kho yerv (pyhän koivun henki, pidetään ylisenhaltija 

Noomiakin voimakkaampana).

780. nenetsien mukaan Khebidya kho yerv elää
7-haaraisessa ontossa koivussa.

781. nenetsit yhistävät Khebidya kho yervia suureen 

veteen (nousee juuriensa alta, puhistaa maan liasta 

ja taudeista, kestää seitsemän päivää jona aikana 

päivä ei paista, jälkeensä kaikki elämä alkaa alusta, 

mukaanlukien koivut).

782. hantinaisten pyhinä pitämiin puihin kuuluu

koivuja ja pajuja (miesten puut havupuita).

783. hantit pitävät koivua ylisen henkien puuna
(puihin ripustetaan valkoisia ja punaisia vaatteita, 

toisaalla "seitsemän yhenväristä uhriliinaa").

784. hantit pitävät koivua mos-heimon pyhänä 

puuna.

785. hantit kutsuvat lehteä sanalla lipat 

(vrt. lipattaa).

786. nenetsit kutsuvat koivua sanalla kojka

(vrt. koikkalainen).

787. nenetsit kutsuvat lehteä sanalla wiepa 

(vrt. vipattaa).

788. nenetsit kutsuvat tuohta / puun kuorta 

sanalla pensiabt.

789. nenetsit kutsuvat taulaa sanoilla piemä, 

piebmä ja pemq (vrt. pi-emä, pi=yö).

790. nenetsit kutsuvat kantoa sanoilla saliik ja salik

(vrt. sallinen).

791. nenetsit kutsuvat vitsaa / oksaa sanoilla soiljo 

ja sol (vrt. soljonen).

792. nenetsit kutsuvat lehteä sanoilla vuebaa ja voba

(vue-baa, vrt. pas=haltija).

793. nenetsit kutsuvat juurta sanoilla waano ja vano

(wa-ano, haltijanimet, vrt. vannoa).

794. nenetsit kutsuvat koivua sanoilla poa ja koa

(vrt. kua, kota).

795. nganasanit kutsuvat koivua sanoilla kyo ja kyö

(y=i).

796. nenetsit kutsuvat tuohta sanalla te (vrt. te ja me, 

vrt. tu=tuli, vrt. tuija=teija).

797. nganasanit kutsuvat tuohta sanoilla tsie ja tsijä

(vrt. sie ja mie, vrt. sija).

798. nenetsit kutsuvat lehteä sanalla weba.

799. nganasanit kutsuvat lehteä sanalla horazji

(vrt. oras).

800. nenetsit kutsuvat puun juurta sanalla paxh
(vrt. waano, juuret ja puun juuret).

801. nenetsit kutsuvat kierikoivua sanalla pyunk 

(py-unk, haltijanimet).

802. nenetsit kutsuvat koivua sanoilla kujqku
ja xo (vrt. uikku, kuikka).

803. enetsit kutsuvat tuohta sanalla tä

(vrt. tä-ti).

804. enetsit kutsuvat koivua sanalla ko.

805. enetsit sanovat ko kibi säxeti enci-xun motas 

it uk enci motras (on väärin leikata koivua vanhan 

miehen kanssa, nuoren täytyy leikata se).

806. selkupit kutsuvat mahlaa sanoilla ul ja yl

(vrt. ulla, ila-ri).

807. selkupit kutsuvat tuohta sanalla kosi (vrt. kosia,
vrt. kosu=kuusen kuori).

808. selkupit kutsuvat koivua sanalla kae

(vrt. kaima, kave-ri).

809. "rauvuskoivuss ol lehet tsoherammat ta vielä niinkun 

hammaslaijat" (tsoherammat eli suipommat).

810. "lintuset ne huomeneksilla tuossa koivussa lauloa 

tsirtsetetäh" (lintupuut).

811. "tsiimakad oksad on koivuz" (harottavat, vrt. siima).

812. "puugat kazvetah koivuloissa, puugista ruatah tropkie" 

(puugat=käävät, tropkie=korkkeja).

813, "ne on terävynenäd lehtet" (rauvuskoivussa).

814. "kazvoi kaks kuldaista koivuo, koivud on kohti 

taivoiziidu, ladvad on yhteh lapussuttu" (kultaiset 

koivut).

815. "vot on tuhti koivu" (tuhti eli tukeva).

816. "om muitenki rauvuskoivu pitempi ta soliempi, 

hyvin sen tuntou" (hieskoivusta).

817. "tuohekaz om mua savikko, tuohed däriembäd da 

sitkiembäd" (savimaalla kasvavissa koivuissa).

818. "korbituohi" (korpikoivun tuohi).

819. "räpäkkötuohi" (vrt. räpänen, rapanen).

820. "tuohi on nilal" (irtoaa helposti, vrt. niljakas).

821. "koivuss on tuohi, kettu" (kettu=iho, nahka).

822. "juoksou kun tuohisiipi" (nopeasta / äkkipikaisesta).

823. "kävipä koivuja ahosta, hoapoja hyvijä puita"
(hyvät puut).

824. "koivussa lehet on turbiet" (turbiet eli tuuheat).

825. "koivu turbie" (turpea).

826. "tuulou, koivuloi kuigo tudaittau" (tudaittau 

eli huojuttaa, vrt. tuudittaa).

827. "puu puhas jumalal luoma, hoapa hiijen hallittsoma, 

leppä lemmon tuuvittama" (lehtipuita, vrt. puu=koivu).

828. "tyvestä ladvah soahe mänin" (kiipesin).

829. "jogo puuss om padve tyvessä" (patvi tyvessä, 

vrt. puu=koivu).

830. "koivunlehti on työndözel" (lehtien työntyminen).

831. "ov vielä valkeita täplie" (rauvuskoivun oksissa).

832. "koivun ugra puhkei" (ugra eli urpu).

833. "umbipahkaz azie" (salassa).

834. "hallatez umbipahloh pidäy lyvvä, sid ei puu rikkoi"
(umbipahloh eli yhteen kohtaan).

835. "eräs koivu kestäy a eräs ei kestä, uppuou pohdah"
(uppoaa pohjaan, vrt. lautat, uppopuut).

836. "urvah meni koivu" (meni urvaan).

837. "urbaza koivu" (urpasa, vrt. ur-sielu).

838. "urvazu varbu" (urvat ja varvut).

839. "urbukoiv e ule vastakse hyvä" (urpukoivu,

vrt. urpo, urputtaa, ureta).

840. "urvavui koivu" (tuli urvaan).

841. "ridva vaim männöy poikki dai puu heittäy 

kazvamizen" (ridva=vuosikasvain, latva).

842. "vaivani koivu" (kierikoivu).

843. "vaivazeksi kuin koivuogi sanotah, niin se tulou 

vaivani mändygi" (vaivani eli huonokasvuinen).

844. "vaivazenvarpu" (kierikoivu, varpumainen).

845. "vaivasen varvikko" (kierikoivuja kasvava kohta, 

vrt. parantamiseen käyttäminen).

846. "se toista puuta, elävöä puuta vaivasi" (konkelopuu,

elävät, vaivaiset ja kuolleet puut, elävät=pyhinä pidettyjä).

847. "saimmo hyveä koivustu halguo, valgied on ku hobjad"
(omat hopeat).

848. "valgeisydämmelline on kaseskoivu" (kaseskoivut,

vrt. mustasydämiset suokoivut).

849. "pakkuli, vanhassa koivussa musta pahka" 

(pakku-li, paka, paha).

850. "koivun varvoiz laitah metloa" (metloa=luutia).

851. "koivunvarbu" (varpu eli oksa, var-pu, ar-pu, 

vrt. varpoa, arpoa).

852. "kudroavois koivuz azutah veitsempiädy"
(kudroavois eli kiharasyisistä).

853. "veres koivu e ule niil libie" (veres eli tuore).

854. "koivuv vesoa kun nousi, niit oli niij jotta ihav 

valkosena oli vahvasieki" (vahvasie eli vahveroita, 

koivusienet).

855. "koivun veza" (vesa eli lapsi, vrt. esa,

vrt. koivun heimon lapset).

856. "vezisyväin om mustu suokoivuz" (mustunut, 

lahonnut).

857. "visasta loajitah veitsem päitä" (visakoivusta).

858. "vizakoivu" (vrt. vesa).

859. "hienoista koivahaista se oli vitsikkö kumpasesta 
vittsoa otettih" (hienoista eli ohutta koivua,
koivahainen).

860. "kuni nila koivusta lähtöy, sini myö virsuissa 

vitsotamma" (virsuissa eli tuohikengissä, koivun heimo).

861. "jos näin sarkatuohta, ni se vältti vähä huonompiki 

koivu" (nauhamaista sarkatuohta).

862. "koivuvängä" (iso ja kiero koivu).

hantipyhäkön uhripuihin 

kuuluu kaksi koivua ja paju 

(20m leveän aukean ympärillä,

koivut miesten puita, paju 

naisten käyttämä puu).

hantit pitävät koivua 

mos-heimon ja ylisen henkien 

puuna (vrt. por-heimon

havupuut).

volgan kivikautiset 

asuinpaikat sijaitsevat koivujen 

lähellä (käytetty moneen asiaan,

petäjän käytöstä vähäisempiä 

jälkiä).

mordvalaiset pitävät vanhaa

koivua maailmanpuuna jonka 

ympäri taivaankappaleet

kiertävät (juurella parantava

lähde jonka vesi antaa voimaa

ja parantaa sokeita).

mordvalaiset yhistävät koivua 

häihin, perheeseen ja hedelmällisyyteen 

(vrt. vanhemmat ulkona pidetyt häät, 

vrt. pyhien puiden luona käyminen 

yhdessä, koivu ja mänty=heimojen 

syntypuita).

virolaisten mukaan koivumetsän

henki ei mene leppä tai 

tammimetsään.

mordvalaisten taruissa

kerrotaan metsässä mäellä

kasvavasta jättimäisestä koivusta

jonka juuret ympäröivät maan ja

latvat taivaan (lehdet kämmenen

kokoisia).

mordvalaisten mukaan 

jättiläiskoivun alla pulppuaa 

parantava lähde (lähteellä 

punainen vakka jossa päivän, 

kuun ja tähtien kuvilla koristeltu 

kauha jonka uskottu kääntyvän 

päivän liikkeiden mukaan).

hantien taruissa kerrotaan

seitsemän kerroksisesta 

maailmanpuusta jonka latvat 

puhkovat ylisen tasoja ja 

juuret alisen tasoja.

hantit kuvailevat 

maailmanpuuta tuoreeksi

ja mahlaiseksi puuksi

(kasvaa lähteen tai järven 

rannalla).

mordvalaiset kutsuvat koivun 

suojelushenkeä nimellä Kölu-ozais 

(toinen nimi Vechki-kez-köldigo). 

ersalaisten taruissa alkuhenki

Ine narmun (suuri lintu) tekee 

pesänsä jättimäiseen koivuun 

(munistaan syntyy kolme 

jumalatarta, Norovava, 

Varmava ja Viryava).

mordvalaiset kutsuvat koivua

sanalla kilej.

mordvalaiset kutsuvat 

koivunoksaa sanalla ilov

(vrt. ilo).

mordvalaiset kutsuvat mahlaa 

sanoilla kiley ved (koivun vesi).

udmurtit pitävät koivua maan 

jumalatar Mu-kyldysin puuna

(vrt. taivaallisen maan

jumalattaren, kaksi eri

haltijaa).

marit kutsuvat koivua sanalla

kue.

marit kutsuvat hieskoivua

sanoilla vydkue (vesikoivu) ja

oshkue (valkoinen koivu).

marit kutsuvat vaivaiskoivua 

sanalla kupkue.

marit kutsuvat tuohta sanoilla

kuegumyz ja kumyz (vrt. kumyz

-juoma).

marit kutsuvat tuohen ulointa

kerrosta sanalla kuelyge

(vrt. lykky).

marit kutsuvat koivunsilmua sanalla

kuevertne.

marit kutsuvat mahlaa sanoilla

kuevyd (vyd=vesi) ja kuetsaj 

(vrt. tsaiju).

marit kutsuvat koivunsiementä 

sanalla kuegitske.

marit kutsuvat koivumetsää sanoilla

kuer ja kuerla (tsashka=koivulehto,

vrt. saska).

udmurtit kutsuvat koivua sanalla

kyzypu (vrt. kisi, vrt. kysyä).

unkarilaiset kutsuvat koivua sanalla

nyirfa (fa=puu).

unkarilaiset kutsuvat varpua /

vihtaa sanalla virgacs

(vrt. virkeys, virkistää,

vrt. vir=metsä).

ersalaiset kutsuvat koivua sanalla

kilej (kilejpulo=koivikko,

koivulehto).

moksalaiset kutsuvat koivua sanalla

kelu (kelnal, kelunal=koivikko).

marit kutsuvat koivupyhäkköä

sanalla kysoto (kis-oto).

marit kutsuvat koivun syitä

sanoilla kue varsh (varsh

=syy, vuosirengas).

marit sanovat kue jolvangyn

(koivu kasvatti norkot, 

jolva=norkko).

marit kutsuvat mahlaa sanalla

nolo (nolo pagyt=mahlan aika, 

vrt. nuolla).

marit kutsuvat koivun norkkoja

sanoilla kue partsa (vrt. parsa).

marit kutsuvat pakurikääpää

ja vanhaa (mustaa) koivun kuorta

sanalla tungyr.

marit kutsuvat oksikasta koivua 

sanoilla sharlaka kue

(sharlaka vozora=kuituinen 

juuri).

mordvalaisten taruissa

alkuhenki Ine narmon 

(suuri lintu) tekee pesänsä 

kolmihaaraiseen / juuriseen 

koivuun.

marit eivät kaada koivuja

(ollenkaan, kertoo puiden

pyhyydestä).

saamelaiset kutsuvat tunturikoivua 

ja koivunvesaa sanoilla laanja, 

lanja, laaja ja laja (vrt. la-anja,

anja=äiti, vrt. laajasalo).

saamelaiset kutsuvat kääpää

sanoilla eaana ja eana

(vrt. ena, ana).

saamelaiset kutsuvat kääpää

sanoilla spabba ja spaaba

(vrt. spa-ava).

saamelaiset kutsuvat

koivupuuta sanalla

suahimuora (vrt. sahti

=mahla).

saamelaiset kutsuvat

koivupensasta sanalla

suahimiesta (vrt. mesta).

saamelaiset kutsuvat

tuohen sisempää rusehtavaa

kerrosta sanoilla naarva 

ja narvuu (vrt. narva,

na-arva, arvata).

saamelaiset kutsuvat

kuoren irtoamista sanoilla

njoollad, njoolai ja njala 

(vrt. nila).

saamelaiset kutsuvat

koivunpökkelöä / lahokantoa

sanoilla stokke ja stohe

(vrt. sohia).

saamelaiset kutsuvat

koivun mahlaa / nilaa / jälttä

sanalla njale.

saamelaiset kutsuvat

mahlaa sanoilla mälieääci 

(eääci=vesi, vrt. mälli,

malli).

saamelaiset kutsuvat koivua 

sanalla suahi (vrt. saahi, 

sahi, vrt. su-ahi).

saamelaiset kutsuvat

mahlaa sanoilla mäihli 

ja määihli (vrt. mäihä, 

omat onnet).

saamelaiset kutsuvat

koivun pakkulaa / taulaa

sanalla tyevli (vrt. 

tu-euli, ty=tu=tuli).

saamelaiset kutsuvat

tuohta sanoilla pessi 

ja peesi (vrt. peesata,

vrt. pe-esi).

saamelaiset kutsuvat

vaivaiskoivikkoa sanoilla

skieras ja skierras.

saamelaiset kutsuvat

nuoria koivuja kasvavaa 

tiheikköä sanalla leegis

(vrt. leikki, leikko).

saamelaiset kutsuvat

korkeahkoa koivukangasta

sanoilla moorast, marasto

ja morosto (vrt. moro, 

morottaa).

saamelaiset kutsuvat

lahoa / lahopölyä sanoilla

comce, tsumtsie ja 

tsuoptsat.

saamelaiset kutsuvat

lahoa puuta sanoilla

coco, cocoj ja tsoodse

(vrt. soo soo, soosi).

saamelaiset kutsuvat

varpua sanoilla denes, 

hinse, tagnas, tangas ja 

tanas (vrt. tanassa,

takana).

saamelaiset kutsuvat 

kuivaa koivupuuta sanoilla

gaalve, galva, kaalva, kalva 

ja kalve (vrt. kalvaa).

saamelaiset kutsuvat

vaivaiskoivua sanoilla

skierrie, skierree, skierre, 

skierri, skeerri, kerre 

ja kirrej (vrt. kiertää,

keretä).

saamelaiset kutsuvat

lehteä sanoilla laste, 

lassta, lasta, losta, 

lostt, lest ja leste (vrt. 

lasta, lesti).

saamelaiset kutsuvat

mahlaa sanoilla maalie, 

mallee, maallie, malle, 

määli, määll, mall ja male

(vrt. maali, malli,

ma-ali).

saamelaiset kutsuvat

koivun mäihää / untuvaa

sanoilla muöjsie, muoise,

muoccot, muaccud, muäccad, 

muezzed ja mojse (vrt. mussu,

massa, muusi).

saamelaiset kutsuvat

visaa / patvea sanoilla

baarve, badhva, paadva, 

parva, badva, padvv

ja padve (vrt. patvi,

parvi, vrt. pa-ava).

saamelaiset kutsuvat

tuohta sanoilla biessie, 

bässee, piessie, piesse,

baesse, pessi, peäss, piess,

piesse ja pesse (vrt.

päästää).

saamelaiset kutsuvat

vitsasta sanoilla böösse, 

biessoi, piesta, päso

ja pesso (vrt. paaso, 

pesonen).

saamelaiset kutsuvat

vitsasta sanoilla bessudak, 

peäsodoh, peässtok, peässtak

ja peastekk (yhdyssanoja,

vrt. taakka).

saamelaiset kutsuvat koivua 

sanoilla soke, soogie, soohkee, 

soohkie, sohke, soakke, soahi, 

suakk ja suegg (vrt. sokea, 

sakka, vrt. so-akka, 

haltijanimet).

saamelaiset kutsuvat

totta sanoilla duadasta, 

tuohta, duotta, tuota, tuott

ja tote (vrt. tuohi, tuli,

käydä toteen).

saamelaiset kutsuvat

niloutuvaa sanalla

nalddseei.

saamelaiset kutsuvat

hieskoivua sanoilla

hies-suekk ja torggsuekk

(vrt. torkki, vrt. su-eki, 

su-eukko).

saamelaiset kutsuvat

koivua sanoilla kalssmuorr, 

peässmuorr (tuohipuu), 

urvvsuekk (urvakoivu) ja 

kellversuekk.

saamelaisten koivusanastoon

kuuluu roott (koivikko), 

suakkroott (koivuruto, 

tiheikkö, vrt. ruto-haltija),

suekkväärr (koivuvaara), 

suekkvueddes (koivunjuuri), 

suekklostt (koivunlehti),

suekkommal (koivunnorkko),

suekkohss (koivunoksa),

tuorgg (koivunoksa),

oodazsuekk (koivunvesa)

ja suekkvuvdd (koivuvyöhyke).

saamelaiset kutsuvat

lahoa koivua sanalla

cuäcc.

saamelaiset kutsuvat

mahlaa sanoilla ääll

ja määll (määllcääcc

=mahlavesi, ä=a).

saamelaiset kutsuvat

matalaa koivikkoa kasvavaa

rinnettä sanalla moorast 

(morosto).

saamelaiset kutsuvat

rauduskoivua sanoilla

njuoras-suekk (vrt.

nuora).

saamelaiset kutsuvat

tunturikoivua sanoilla

ceärrsuekk.

saamelaiset kutsuvat

vaivaiskoivua sanoilla

ress ja jeäggress

(vaivaiskoivupensas

=ressmiost).

saamelaiset kutsuvat

vaivaiskoivua sanoilla

skierr ja skierrsuekk.

saamelaiset kutsuvat

patvikoivua sanoilla

padvvsuekk (padvvpeäss

=patvituohi).

saamelaiset kutsuvat

patvikoivua sanoilla padvv 

ja kalssmuorr (muorr

=puu, vrt. muori).

saamelaiset kutsuvat nilaa 

sanoilla njaall ja njoll 

(nila-aika=njaalläigg, 

njolläigg).